torstai 22. joulukuuta 2016

Hevosten hoidon yhteenveto

Suurimman osan asioista oon jo varmaan unohtanut, kun kotiinpaluun jälkeen on ollut elämä enemmän kun kiireistä. Jokatapauksessa vielä kertauksena. Kaivelin vielä ison kasan kuviakin puhelimen kätköistä. :) Niitä voisin johonkin väliin koittaa vielä tunkea.

Karsinat:
Olkipohja, johon laitettiin purua vain, jos se tuntui liian märältä. Karsinoita ei siivottu, vaan joka aamu sinne laitettiin uutta olkea. Pohja nousi siis kokoajan ja sinne alle jäänyt kakka lähti kompostoitumaan jo heti. Karsinat tyhjennettiin kokonaan aika-ajoin. Meidän aikana kerran, mutta arvelisin, että muutaman kuukauden välein, koska osa karsinoista oli jo aika korkealla meidän sinne saapuessa.

Vähän alle 2 tällaista paalia meni päivässä.


Ruoka:
Kaikki, mitä koulussa opetetaan hevosen vatsan toiminnasta ja suoliston tasapainosta voidaan heittää romukoppaan. Hevoset saivat loppujenlopuksi ruokaa tosi epäsäännöllisesti. Heinät aamulla ja iltapäivällä. Kaurat/pelletit aamulla ja päivällä. Kaurojen jako alkoi toisesta päästä tallia ja heinät toisesta päästä. Kaurapäädyn hevoset saattoivat odottaa heiniään tunnin verran. Muistan Suomessa joskus jonkun maininneen pH tasapainon... Maissia saivat päivällä. Joskus tunnin ennen kauroja, joskus kaurojen jälkeen. Välillä yksi kauhallinen per hevonen, joskus kaksi, jolloin kauroja vain kourallinen, aina ei maissia annettu ollenkaan. Joskus ne sai jonkun maissi-kaura-jauho-jotain -seoksen veteen liotettuna. Ei aavistustakaan mitä, koska se vanha setä selitti meille kaiken kyllä sujuvasti saksaksi. Mun saksankielentaito ei venynyt ihan siihen asti.

Arvatkaa pakattiinko kisareissulle koskaan ruokaa hevosille mukaan. Ei.

Varusteet:
Kaikilla hevosilla käytettiin samoja varusteita sopi tai ei. Tosin eipä ne hevoset kovin pitkiä aikoja satula selässä menneet (ratsastus ei siis tainut koskaan olla 60min, kuten meillä tavallisessa ratsastuskoulussa oppineilla on tapana ajatella) ja jokaikisen askeleen menivät oikeinpäin, joten ehkä sen takia satulan supersopivuudesta ei niin ollut väliä. Suitsia hieman eri, vähän hevosesta riippuen. Samoin satulavöitä hevosen vatsanympäryksen mukaan. Vatsapanssarit oli hypätessä likimain aina. Kaikilla samat harjat, kaviokoukut, riimut, narut. Kaikki siellä tallin toisessa päädyssä. Yhdellä hevosella käytettiin omaa kuivatusloimea, koska sillä oli jotain hilsettä selässä suoraan satulan alla. Mikä se on? "Emmä tiiä" -vastaus. Hoito-ohjeena tämä nuori poika sanoi: ei-kosketa-siihen. Mun pienessä mielessä diagnoosi oli "harjaamaton hikinen selkä kehitää hilselaattaa etenkin kun sitä ei hoideta". Harjasin ja rapsutin viimeisen kaksi viikkoa. Anteeksi tottelemattomuuteni. Hevonen nautti naama rullalla ja viikon aikana se hilse katosi.

Hevosten hoito:
Hevoset harjattiin ennen ratsastusta. Ratsastuksen jälkeen fleeceloimi ja kuivumisen jälkeen harjaus ja oma loimi selkään. Loimet oli likaisia. Viimeisen viikon aikana niitä pestiin jopa, vaikka alussa mä vähän ajattelin, että pestäänkö lainkaan. Klipatuilla oli kaksi loimea päällekäin, vaikka lämpötila oli muutamana päivänä 15 astetta. Muutaman kerran lämpimällä kelillä mä kuorin niiltä päälimmäiset viltit pois, kun oli kuumissaan vain karsinassa seisomisesta. :D Kaikilla muilla hevosilla oli ohut loimi päällä. Nuorilla koulutettavilla ei ollut loimia.

Häntiä selvitettiin showshinen kanssa urakalla ja se viiden litran täyttöpurkki oli kyllä hyödyllinen.

Kavioita puhdistettiin aina ennen karsinasta poislähtöä. Ratsastuksen jälkeen kaviot aina pestiin vedellä päältä ja alta. Jalat suihkutettiin vedellä hiekasta puhtaaksi. Kaviot myöskin öljyttiin jokaisen ratsastus+pesukerran jälkeen. Hevosilla oli aina ratsastaessa etujaloissa jännesuojat. Takajaloissa oli parilla hevosella kisoissa suojat. Arvatkaa laitettiinko hevosille kuljetussuojia lainkaan reissuille? Ei. Ei minkäänlaisia suojia mihinkään jalkaan kuljetuksen ajaksi.

Varsojen koulutus:
Varsoja koulutettiin... ei mitenkään. Varsat päästettiin pihalle emänsä kanssa niin, että varsat juoksentelivat vapaina. Puolivuotiaat ei nyt enää kulje emänsä perässä, joten aikamoista bingoa saada ne uteliaat koipeliinit kulkemaan haluttuun suuntaan. Myös ne varsat ilman emää päästettiin vapaina pihan poikki tarhaan. Ei talutettu, koska niillä ei ollut riimuja, eikä niitä oltu riimuihin totutettukaan. Mulle annettiin tehtäväksi antaa muutamalle varsalle jotain mineraalilisää. Veikkaan vahvasti jotain kalkkisekoitusta, koska purkissa luki osteo-jotain ja vaatteisiin kuivuessaan se oli vähän kipsin tapaista mömmöä. Mutta arvatkaas kui helppoa on saada ihmistä pelkäävä varsa lassottua karsinassa kiinni niin, että se pysyykin paikallaan sen aikaa, kun sille työntää ruiskulla tavaraa suuhun? Yksi ruokittava varsa asui emänsä kanssa ja kaksi varsaa asui samassa karsinassa yhdessä. Loppujenlopuksi hylkäsin riimun ja käytin pelkkää riimunarua kiepautettuna lenkillä niskan ja turvan ympärille ja tiukalla otteella nyrkki leuan alla pitämässä koko komeutta kasassa. Varsat tottuivat tähän aika hyvin, joten viimeinen viikko niiden kanssa oli jopa helppoa.

Tästä päästäänkin hyvin kengittäjän käyntiin varsojen luona. Viidestä varsasta tarkoitus oli vuolla neljä. Kaksi, joita olin käsitellyt antoi kiinni. Kaksi, joita ei oltu käsitelty, ei saatu karsinasta kiinni. Mä ihmettelen kovasti, että miksi mun piti mennä niitä sieltä hakemaan, koska siinä oli tallinomistaja, kengittäjä ja kengittäjän apupoika. Mihin siinä tarvitaan suomalaista harjottelijaa pitämään varsasta kiinni, kun eihän mulla ole mitään voimaa siihen. Yksi varsa repi riimunarusta lukon poikki, sellainen painiottelu.

Mä itse henkilökohtaisesti painin mielummin pikkuvarsan kanssa siitä, että hyväksyykö varsa kosketuksen vai ei. Tai en mielelläni paini lainkaan, jos sen voi mitenkään välttää. Puolivuotiaalla on liikaa kokoa ja voimaa siihen, että mä haluaisin ottaa yhtään erää niiden kanssa. Tapansa kullakin. Mun villi arvaus tähän käsittelyn vähyyteen on se, että varsoilla säilyy kunnioitus/pelko ihmiseen niin, ettei ne ala kuvittelemaan vanhempanakaan, että ihminen on leikkikaveri. Jostain joskus luin, että pyritään käsittelyn vähyydellä takaamaan varsalle mahdollisimman stressitön elämä ennen töiden alkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti