Sunnuntait ovat täällä kuulemma normaalisti vapaapäiviä. Tänään mä olin siellä sen ratsastajan kanssa aamulla sen takia, että vähän nään vielä rauhassa paremmin näitä kaikkia juttuja. Oli aika rentoa meininkiä, kun eipä siellä ollut juuri ketään muita. Ruokinta, oljet, hevoset kävelytyskoneeseen, siitostammat varsoineen pihalle ja sit syötiin. Välissä vaihdettiin hevosia kävelytykoneesta ja sitten päiväruuat hevosille ja lähdettiin pois.
Huomenna mä pääsen ratsastamaan! Jaiks! Jee!
Mä unohdin hiusharjan kotiin. :D
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
lauantai 29. lokakuuta 2016
Ensimmäinen päivä
Eilen illalla päivällisellä talon omistajamies yritti kovasti sanoa, että on aivan rääkkäystä pistää mut heräämään talliin seitsemäksi heti ekana aamuna. Ei se nyt kovinkaan paha ole, koska täällähän kellot on tunnin jäljessä, joten Suomessa kello olisi kahdeksan. Enkä mä nyt ihan heti muista millon olis viimeksi oikeesti saanu nukkua puoli kahdeksaan.
Tallille menin tämän toisen pääratsastajan kyydillä. Hieno talli, suorastaan valtava. Hevoset näyttää täälläkin hevosilta, syövät heinää (ja jotain maissisekoitusta) ja kakkivat. Omistajalla on hevosia noin 60, joista kaikki ei kyllä ole täällä. Suurin osa siis koulutettavia tai myytäviä hevosia. Täyshoitohevosia oli muutamia sekä omistajan tyttären shetlanninponi! (Huomatkaa sydämenkuvat kirjoittajan silmissä. Pus. Poni. Pus.) Muutamia siitostammoja varsoineen ja pari jo vieroitettua varsaa tässä on myös.
Eroja normaaliin suomalaiseen talliin ja hevostenpitoon on aika paljon. Täällä aikaa ei kulu tallinhoitoon vaan nimenomaan siihen hevosten hoitoon. Aamuruokinnalla heinät ja väkirehut. Saavat litistettyä kauraa sekä pellettiä, jonka sisältöä en vielä selvittänyt. Sen jälkeen karsinoihin heitettiin lisää olkea, tarvittaessa tasoitettiin karsinan pintaa. Ei siis siivottu mitään lainkaan, koska karsinat tyhjennetään kerralla, jonka jälkeen oljen kasaaminen alkaa alusta. Aamukahvia kai on tapana juoda tässä ruokinnan jälkeen, mutta tänään oli muuta härdelliä.
Hevosia laitettiin ratsastusta varten valmiiksi pääasiassa loppuaika. Mä kuljin tän pääratsastajan perässä ja se näytti aina, että miten täällä on tapana tehdä mikäkin asia. Satulat tiettyyn suuntaan telineessä, kaviot tietyllä tavalla pestynä ja rasvattuna, loimet mitkä milläkin hevosella mihinkin aikaan vaihdetaan ja kävelytyskoneeseen ja koneesta hevosia. Kakkaa kerättiin maneesista sellaiseen rikkalapion tyyppiseen isompaan härveliin, jonka kanssa saa heittää kuus kierrosta ihan vaan siksi, että sinne mahtuu kuus kikkaretta sovussa, seitsemäs putoaa aina pois. Kevyttalikko olisi kova sana.
Käytävää lakaistiin vähän joka välissä vähäsen. Pölyasioista ei täällä taideta huolehtia, kun luudalla huiskittiin edestakaisin oikein rivakalla otteella, jotta saadaan yhdellä vedolla mahdollisimman suuri alue heinää/hiekkaa/olkea käytävän reunoille. Nimenomaan noita-akkaluuta, sellainen haja-ahterinen räjähtänyt risuluuta, joka on niin pitkä, että sen varrella lyö itseänsä leukaan. Tuli sellainen fiilis, että pitää vissiin opetella lakaisun alkeet nollasta. :D
Puuhaa tuntuu olevan paljon, mutta kiireen tuntua ei varsinaisesti ole. En ehtinyt kuvaamaan. :)
Tallille menin tämän toisen pääratsastajan kyydillä. Hieno talli, suorastaan valtava. Hevoset näyttää täälläkin hevosilta, syövät heinää (ja jotain maissisekoitusta) ja kakkivat. Omistajalla on hevosia noin 60, joista kaikki ei kyllä ole täällä. Suurin osa siis koulutettavia tai myytäviä hevosia. Täyshoitohevosia oli muutamia sekä omistajan tyttären shetlanninponi! (Huomatkaa sydämenkuvat kirjoittajan silmissä. Pus. Poni. Pus.) Muutamia siitostammoja varsoineen ja pari jo vieroitettua varsaa tässä on myös.
Eroja normaaliin suomalaiseen talliin ja hevostenpitoon on aika paljon. Täällä aikaa ei kulu tallinhoitoon vaan nimenomaan siihen hevosten hoitoon. Aamuruokinnalla heinät ja väkirehut. Saavat litistettyä kauraa sekä pellettiä, jonka sisältöä en vielä selvittänyt. Sen jälkeen karsinoihin heitettiin lisää olkea, tarvittaessa tasoitettiin karsinan pintaa. Ei siis siivottu mitään lainkaan, koska karsinat tyhjennetään kerralla, jonka jälkeen oljen kasaaminen alkaa alusta. Aamukahvia kai on tapana juoda tässä ruokinnan jälkeen, mutta tänään oli muuta härdelliä.
Hevosia laitettiin ratsastusta varten valmiiksi pääasiassa loppuaika. Mä kuljin tän pääratsastajan perässä ja se näytti aina, että miten täällä on tapana tehdä mikäkin asia. Satulat tiettyyn suuntaan telineessä, kaviot tietyllä tavalla pestynä ja rasvattuna, loimet mitkä milläkin hevosella mihinkin aikaan vaihdetaan ja kävelytyskoneeseen ja koneesta hevosia. Kakkaa kerättiin maneesista sellaiseen rikkalapion tyyppiseen isompaan härveliin, jonka kanssa saa heittää kuus kierrosta ihan vaan siksi, että sinne mahtuu kuus kikkaretta sovussa, seitsemäs putoaa aina pois. Kevyttalikko olisi kova sana.
Käytävää lakaistiin vähän joka välissä vähäsen. Pölyasioista ei täällä taideta huolehtia, kun luudalla huiskittiin edestakaisin oikein rivakalla otteella, jotta saadaan yhdellä vedolla mahdollisimman suuri alue heinää/hiekkaa/olkea käytävän reunoille. Nimenomaan noita-akkaluuta, sellainen haja-ahterinen räjähtänyt risuluuta, joka on niin pitkä, että sen varrella lyö itseänsä leukaan. Tuli sellainen fiilis, että pitää vissiin opetella lakaisun alkeet nollasta. :D
Puuhaa tuntuu olevan paljon, mutta kiireen tuntua ei varsinaisesti ole. En ehtinyt kuvaamaan. :)
perjantai 28. lokakuuta 2016
Helsinki - Kopenhagen - Düsseldorf - Münster
Lähdin kotoa Hämeenlinnasta kahdeksalta. Otin mukaan 4v tyttären, kun sille oli tiedossa mummilaviikonloppu. Onneksi olin lähtenyt ajoissa, koska näin "maalaisena" ei vaan pysty muistamaan, että pääkaupunkiseudulla asuu vissiin muutama muukin ihminen. (Olen siis asunut Helsinki-Vantaan kiitoradan varjossa elämäni ensimmäiset 20 vuotta.) Tänään vaan sattui olemaan niin, että kaikki halusivat kulkea Kehä III samaan aikaan mun kanssa.
Ihan hyvin ehdin hakemaan äidin ja sitten suuntasin lentokentälle. Eka katastrofin siemen meinasi tapahtua jo kentällä. Äiti lähti viemään autoa parkkiin siksi aikaa, kun tulee vielä hetkeksi hengailemaan sinne terminaaliin mun kanssa. Mulla jäi puhelin autoon. Great. Juoksujalkaa hakemaan, vaikkei siltikään ollut kiire. Halit ja pusut ja sinne jäi mun lapsi ja äiti vilkuttamaan, kun menin turvatarkastukseen.
Lentokentällä on aina ihana tunnelma. Mä tykkään lentokentistä ja lentämisestä. Parasta on etenkin nousut ja laskut. Kivaa tämänkertaisessa reissaamisessa on se, että näkee kaupan päälle vielä välilaskukentän ja tulee niitä nousuja ja laskuja enemmän. :D
Düsseldorfissa pääsi näppärästi lentoaseman omalla ilmalaivalla "Sky train" kulkemaan oikeelle juna-asemalle hauskasti ilmassa keikkuen. Parempaa kun Lintsillä!! Se oli ilmainen kaikenlisäksi! Juna itsessään oli jokseenkin vaikea löytää, koska vaikka lippuautomaatti puhui englantia, niin eihän mulla ole aavistustakaan linjoista, junatyypeistä tms ja niitähän se masina kyseli ensimmäisenä. Millä junatyypillä haluat kulkea? Mitä junatyyppiä haluat välttää? Haluatko halvimman junalipun? Mihin alennusryhmään kuulut? Mä haluan vaan Münsteriin. Nappasin siitä sitten sellaisen, joka viiden minuutin päästä lähti. Tuli sitten valittua sellainen juna, joka pysähtyi joka ikisellä asemalla Düsseldorfista Dortmundiin. Meni kaksi tuntia.
Junalaiturilla on ne infotaulut, joissa lukee määränpäätä, junatyyppiä jne, samalla tavalla kun Suomessakin. Tässä luki Münster opastauluissa, joten siinä sitten pönötin. Dortmundin asemalla iso kasa ihmisiä vaihtui ja sitten WTF?!? Juna lähtee takaisinpäin. Seuraavalla asemalla hyppäsin junasta pois ja vaihdoin laiturin puolta ja huristelin takaisin Dortmundin pääasemalle oivaltaen, että tässä olisi ollut junanvaihdon paikka. Helposti löytyi sitten Münsteriin menevä juna, joka onneksi oli sama, johon olisin joutunut odottamaan, vaikka olisin ensimmäisellä Dortmundin junalla siihen jäänyt. Tässä junassa taas tunti.
Hakija tuli asemalle ja mentiin siitä tallille, jossa hyppäsin tallin omistajan kyytiin ja ajeltiin majapaikkaan. Saksan ajokulttuuri on ilmeisen reipasta. Lentokentältä määränpäähän on avout 110km, joten tällä liki neljän tunnin junamatkailulla mut olis noudettu sieltä jo ainakin kahdesti. Tykkään matkustaa, mutta juna on aika booring. Kerroin tästä junamatkasta, niin väkeä nauratti kovasti. Syötiin yhdessä illalla ja tämä on siis tallinomistajan ystäväpariskunnan koti, Täällä asuu myös toinen pääratsastajista (ranskalainen) sekä yksi tallityöntekijä (tanskasta). Mukavia ihmisiä, mulla on ihan hyvä englanti, mutta aina ei meinata saada toisistamme selvää, kun kaikilla tietty lausuminen erilaista. Posket kramppaa.
Majapaikka on enemmän kun majapaikka, aikamoisen hulppea sellainen. Oma huone, oma parveke, oma kylppäri (+ pyyhkeet), huoneessa on portaat sekä ylätasanne ja ihana tunnelmallinen viistokatto, jossa valkoiseksi maalatut tukipuut on jätetty näkyviin. Paremmat hotellitkaan eivät ole näin siistejä. WiFi toimii ja tärkeimpänä osoitettiin jääkaappia "All you can find is yours."
Ihan hyvin ehdin hakemaan äidin ja sitten suuntasin lentokentälle. Eka katastrofin siemen meinasi tapahtua jo kentällä. Äiti lähti viemään autoa parkkiin siksi aikaa, kun tulee vielä hetkeksi hengailemaan sinne terminaaliin mun kanssa. Mulla jäi puhelin autoon. Great. Juoksujalkaa hakemaan, vaikkei siltikään ollut kiire. Halit ja pusut ja sinne jäi mun lapsi ja äiti vilkuttamaan, kun menin turvatarkastukseen.
Pakollinen lentokenttäkuva 1
Lentokentällä on aina ihana tunnelma. Mä tykkään lentokentistä ja lentämisestä. Parasta on etenkin nousut ja laskut. Kivaa tämänkertaisessa reissaamisessa on se, että näkee kaupan päälle vielä välilaskukentän ja tulee niitä nousuja ja laskuja enemmän. :D
Pakollinen lentokenttäkuva 2 Köpiksestä.
Sky Train, Düsseldorf
Düsseldorfissa pääsi näppärästi lentoaseman omalla ilmalaivalla "Sky train" kulkemaan oikeelle juna-asemalle hauskasti ilmassa keikkuen. Parempaa kun Lintsillä!! Se oli ilmainen kaikenlisäksi! Juna itsessään oli jokseenkin vaikea löytää, koska vaikka lippuautomaatti puhui englantia, niin eihän mulla ole aavistustakaan linjoista, junatyypeistä tms ja niitähän se masina kyseli ensimmäisenä. Millä junatyypillä haluat kulkea? Mitä junatyyppiä haluat välttää? Haluatko halvimman junalipun? Mihin alennusryhmään kuulut? Mä haluan vaan Münsteriin. Nappasin siitä sitten sellaisen, joka viiden minuutin päästä lähti. Tuli sitten valittua sellainen juna, joka pysähtyi joka ikisellä asemalla Düsseldorfista Dortmundiin. Meni kaksi tuntia.
Junalaiturilla on ne infotaulut, joissa lukee määränpäätä, junatyyppiä jne, samalla tavalla kun Suomessakin. Tässä luki Münster opastauluissa, joten siinä sitten pönötin. Dortmundin asemalla iso kasa ihmisiä vaihtui ja sitten WTF?!? Juna lähtee takaisinpäin. Seuraavalla asemalla hyppäsin junasta pois ja vaihdoin laiturin puolta ja huristelin takaisin Dortmundin pääasemalle oivaltaen, että tässä olisi ollut junanvaihdon paikka. Helposti löytyi sitten Münsteriin menevä juna, joka onneksi oli sama, johon olisin joutunut odottamaan, vaikka olisin ensimmäisellä Dortmundin junalla siihen jäänyt. Tässä junassa taas tunti.
Hakija tuli asemalle ja mentiin siitä tallille, jossa hyppäsin tallin omistajan kyytiin ja ajeltiin majapaikkaan. Saksan ajokulttuuri on ilmeisen reipasta. Lentokentältä määränpäähän on avout 110km, joten tällä liki neljän tunnin junamatkailulla mut olis noudettu sieltä jo ainakin kahdesti. Tykkään matkustaa, mutta juna on aika booring. Kerroin tästä junamatkasta, niin väkeä nauratti kovasti. Syötiin yhdessä illalla ja tämä on siis tallinomistajan ystäväpariskunnan koti, Täällä asuu myös toinen pääratsastajista (ranskalainen) sekä yksi tallityöntekijä (tanskasta). Mukavia ihmisiä, mulla on ihan hyvä englanti, mutta aina ei meinata saada toisistamme selvää, kun kaikilla tietty lausuminen erilaista. Posket kramppaa.
Parkkipaikalta tällaisen käytävän läpi sisäpihalle.
Majapaikka on enemmän kun majapaikka, aikamoisen hulppea sellainen. Oma huone, oma parveke, oma kylppäri (+ pyyhkeet), huoneessa on portaat sekä ylätasanne ja ihana tunnelmallinen viistokatto, jossa valkoiseksi maalatut tukipuut on jätetty näkyviin. Paremmat hotellitkaan eivät ole näin siistejä. WiFi toimii ja tärkeimpänä osoitettiin jääkaappia "All you can find is yours."
torstai 27. lokakuuta 2016
Työssäoppimaan Saksaan
Olen 30+ hevosalan opiskelija ja lähdössä työssäoppimaan Saksaan neljäksi viikoksi. Nuoremmat opiskelijakaverit ovat hieman pidempään. Tämä blogi tulee toimimaan samalla työssäoppimispäiväkirjana.
Oma hevostausta alkaa jostain -90-luvun puolesta välistä, kun ala-asteella pääsin vihdoin ratsastustunneille. Lukion jälkeen opiskelin hevosalaa, mutta tutkinto jäi tuolloin kesken. Joitain vuosia olin täysin heppalakossa, mutta pikkuhiljaa se palautui töiden merkeissä takaisin elämään. Näin kymmenen vuotta myöhemmin halusin tästäkin koulutuksesta jonkinlaisen tutkintotodistuksen, kun eihän hevosten parista voi olla pois ja tämäkin tutkinto on tie parempaan osaamiseen, parempaan työpaikkaan ja parempaan palkkaan (ha-ha, in your dreams).
Reissusta lähden hakemaan hienoa kokemusta tallista ja ulkomaisesta elämänmenosta. Kymmenen vuotta sitten hevosalaa opiskellessa tämä ulkomaan työharjottelu jäi välistä täydellisestä kontaktien puutteesta. Tällä kertaa tämä paikka on opettajalle tuttu. Toivottavasti pääsisi ratsastamaan paljon. Paikka on estehevosten myyntitalli. Kuulemma hyviä hevosia, osaanko ja päästetäänkö ratsastamaan? Haluan kovasti oppia runsaasti uusia asioita ja uusia tapoja tehdä eri juttuja. Toivottavasti päästään kisoihin ja toivottavasti näkisi hyvien ratsastajien menoa sekä hevosten koulutusta.
Englannin kielen taito on omasta mielestäni oikein kelvollinen. Tulen hyvin toimeen, puhun melko sujuvasti ja luenkin paljon erilaisia artikkeleja ja kirjoja englanniksi. Saksa onkin toinen tarina. En ole koskaan koulussa lukenut saksaa ja ihan hyvin voisin nyökytellä ja hymyillä vieressä, jos joku mut myisi saksaksi. Numerot ja jotain lyhyitä lausahduksia osaan sekä suomalaisten ensimmäiseksi opeteltavat tuikitarpeelliset kirosanat. Onneksi puhelimeen on ladattu saksaa opettava Duolingo-peli jota nyt on näpytelty muutama viikko sormet sauhuten.
Das Pferd ist ein Tier.
Näillä tiedoilla lähdetään. Wish me luck.
Oma hevostausta alkaa jostain -90-luvun puolesta välistä, kun ala-asteella pääsin vihdoin ratsastustunneille. Lukion jälkeen opiskelin hevosalaa, mutta tutkinto jäi tuolloin kesken. Joitain vuosia olin täysin heppalakossa, mutta pikkuhiljaa se palautui töiden merkeissä takaisin elämään. Näin kymmenen vuotta myöhemmin halusin tästäkin koulutuksesta jonkinlaisen tutkintotodistuksen, kun eihän hevosten parista voi olla pois ja tämäkin tutkinto on tie parempaan osaamiseen, parempaan työpaikkaan ja parempaan palkkaan (ha-ha, in your dreams).
Reissusta lähden hakemaan hienoa kokemusta tallista ja ulkomaisesta elämänmenosta. Kymmenen vuotta sitten hevosalaa opiskellessa tämä ulkomaan työharjottelu jäi välistä täydellisestä kontaktien puutteesta. Tällä kertaa tämä paikka on opettajalle tuttu. Toivottavasti pääsisi ratsastamaan paljon. Paikka on estehevosten myyntitalli. Kuulemma hyviä hevosia, osaanko ja päästetäänkö ratsastamaan? Haluan kovasti oppia runsaasti uusia asioita ja uusia tapoja tehdä eri juttuja. Toivottavasti päästään kisoihin ja toivottavasti näkisi hyvien ratsastajien menoa sekä hevosten koulutusta.
Englannin kielen taito on omasta mielestäni oikein kelvollinen. Tulen hyvin toimeen, puhun melko sujuvasti ja luenkin paljon erilaisia artikkeleja ja kirjoja englanniksi. Saksa onkin toinen tarina. En ole koskaan koulussa lukenut saksaa ja ihan hyvin voisin nyökytellä ja hymyillä vieressä, jos joku mut myisi saksaksi. Numerot ja jotain lyhyitä lausahduksia osaan sekä suomalaisten ensimmäiseksi opeteltavat tuikitarpeelliset kirosanat. Onneksi puhelimeen on ladattu saksaa opettava Duolingo-peli jota nyt on näpytelty muutama viikko sormet sauhuten.
Das Pferd ist ein Tier.
Näillä tiedoilla lähdetään. Wish me luck.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)