Eilen illalla päivällisellä talon omistajamies yritti kovasti sanoa, että on aivan rääkkäystä pistää mut heräämään talliin seitsemäksi heti ekana aamuna. Ei se nyt kovinkaan paha ole, koska täällähän kellot on tunnin jäljessä, joten Suomessa kello olisi kahdeksan. Enkä mä nyt ihan heti muista millon olis viimeksi oikeesti saanu nukkua puoli kahdeksaan.
Tallille menin tämän toisen pääratsastajan kyydillä. Hieno talli, suorastaan valtava. Hevoset näyttää täälläkin hevosilta, syövät heinää (ja jotain maissisekoitusta) ja kakkivat. Omistajalla on hevosia noin 60, joista kaikki ei kyllä ole täällä. Suurin osa siis koulutettavia tai myytäviä hevosia. Täyshoitohevosia oli muutamia sekä omistajan tyttären shetlanninponi! (Huomatkaa sydämenkuvat kirjoittajan silmissä. Pus. Poni. Pus.) Muutamia siitostammoja varsoineen ja pari jo vieroitettua varsaa tässä on myös.
Eroja normaaliin suomalaiseen talliin ja hevostenpitoon on aika paljon. Täällä aikaa ei kulu tallinhoitoon vaan nimenomaan siihen hevosten hoitoon. Aamuruokinnalla heinät ja väkirehut. Saavat litistettyä kauraa sekä pellettiä, jonka sisältöä en vielä selvittänyt. Sen jälkeen karsinoihin heitettiin lisää olkea, tarvittaessa tasoitettiin karsinan pintaa. Ei siis siivottu mitään lainkaan, koska karsinat tyhjennetään kerralla, jonka jälkeen oljen kasaaminen alkaa alusta. Aamukahvia kai on tapana juoda tässä ruokinnan jälkeen, mutta tänään oli muuta härdelliä.
Hevosia laitettiin ratsastusta varten valmiiksi pääasiassa loppuaika. Mä kuljin tän pääratsastajan perässä ja se näytti aina, että miten täällä on tapana tehdä mikäkin asia. Satulat tiettyyn suuntaan telineessä, kaviot tietyllä tavalla pestynä ja rasvattuna, loimet mitkä milläkin hevosella mihinkin aikaan vaihdetaan ja kävelytyskoneeseen ja koneesta hevosia. Kakkaa kerättiin maneesista sellaiseen rikkalapion tyyppiseen isompaan härveliin, jonka kanssa saa heittää kuus kierrosta ihan vaan siksi, että sinne mahtuu kuus kikkaretta sovussa, seitsemäs putoaa aina pois. Kevyttalikko olisi kova sana.
Käytävää lakaistiin vähän joka välissä vähäsen. Pölyasioista ei täällä taideta huolehtia, kun luudalla huiskittiin edestakaisin oikein rivakalla otteella, jotta saadaan yhdellä vedolla mahdollisimman suuri alue heinää/hiekkaa/olkea käytävän reunoille. Nimenomaan noita-akkaluuta, sellainen haja-ahterinen räjähtänyt risuluuta, joka on niin pitkä, että sen varrella lyö itseänsä leukaan. Tuli sellainen fiilis, että pitää vissiin opetella lakaisun alkeet nollasta. :D
Puuhaa tuntuu olevan paljon, mutta kiireen tuntua ei varsinaisesti ole. En ehtinyt kuvaamaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti