Keskiviikkokisat

13h työpäivä.

Ensimmäistä kertaa mä näin täällä sumua.

Aamurutiineiden ja letityksen jälkeen kohti kisapaikkaa, joka on Beerbaumin kotipaikka.

Himppasen pähee maneesi. Kuulemma pari vuotta vanha.

Pihalla nätit lamput.

Maastoesteitä ja valjakkoesteitä.

Lisää valjakkoesteitä.

Tää on meikäläiselle sopiva ratsu.

Tallinomistaja käski meitä vaihtamaan takkia. Ratsastajan mielestä mun takki on kun rekkakuskilla. Ja likainen. Sain ainakin melkein sopivan toppaliivin. Hirvitys. No ihan sama, kunhan ei oo pinkki.

Verryttelyalue. Löysin kamerasta panoramakuvausvaihtoehdon!!

Inowen tukka. Hassua, että nää leikkaa niskasiilin niin pitkälle, kun Suomessa ravureilla.

Eka rata meni hyvin Speciaalin kanssa. Olivat neljänsiä. Inowen ja Krustyn kanssa tuli kaksi puomia alas molempien radoissa ja ratsastajaa tympi

Mä olen pyytänyt viikon verran päästä postilaatikolle, jotta saisin lähtettyä lapsille kortit Suomeen. Mulla on kortit. Mulla on merkit. Postilaatikolle ei vaan pääse.

Smurffeja

Tänään nähtiin saksalaisia kengittäjiä niin, että ehdin jopa ottamaan pari kuvaa. Täällä käy useampi kengittäjä. Osa tekee kengityksen alusta loppuun ja osa on vaan tippuneiden kenkien kiinnittäjiä. Tippuneiden kenkien kiinnittäjä on kyllä kaukana siitä, mitä mieltäisi kengittäjäksi näin ulkonäöltä. Pelkät farkut jalassa ja oikein kiiltävät hienot nahkakengät jalassa. Yhdelläkään sepällä ei ole tarvikepakkia tai rullilla kulkevaa tarvikekärryä. Kaikki välineet on maassa levällään.

Täällä taisi olla mukana myös kengityksen opiskelija, koska lyömärautaa käytti toinen ja toinen piti jalkaa ylhäällä. Myöskin toinen näistä sepistä teki kuumatyöstön, kenkien muotoilun ja toinen piti jalkaa paikallaan tai sillä aikaa vuoli toisen hevosen kavioita. Aiemmat sepät eivät ole muotoilleet kenkiä mitenkään. Tai ainakaan raudan lyömisen ääniä ei ole kuulunut eikä kyseessä ole aina ollut vanhan kengän uudelleen kiinnittäminen. Mä en muistanutkaan miten sisälmyksiä kääntävä se kuumakengityksen käry on. Burp. Tuli muuten lakaisuun vauhtia, kun se savupilvi alkoi lähestymään.

Sepän auto ja kaasuahjo. Mahtava kenkävalikoima!

Tässä on jo alkuharjottelusta kuvattu yhden hevosen etukaviot. Mä en kengän sovittamisesta muista kovin paljoa, mutta ainakin sen, että muotoilun pitäis olla vähän enemmän kavion muotoinen. Kysyisin, jos olisin osannut, että onko näillä joku tietty syy. Monesti kenkä on kannoilta aika kaukana ja kaviota leveämpi. Sen päällä voi seistä vaikka ihminenkin! Perjantaina kisoissa kävi niin, että yksi kenkä lähti pois radalla, koska hevonen oli itse tallannut kannoillensa. Oliko kolmanneksi viimeisen ja toiseksi viimeisen esteen välissä. Silti puhdas rata! Hyvä hepo!

Smurffikarkkeja! Näitä on smurffannut pitkin tallin käytäviä ja me ollaan kanniskeltu niitä roskiin.

Rankkaa olla 3v-varsa. Kuorsaus kuului, häntä viuhtoi ja jalat vispasi. Söpöä. Kaikki nuoret hevoset ratsastettiin tänään jo niin, ettei se ratsastaja tarvinnut meidän apua ollenkaan. Yhtä hevosta se vielä pyysi pitämään kiinni ja taluttamaan maneesiin. Yksi nuori teki aaaaaaasit ja sitä ne kirjaimellisesti ruoski eteenpäin. Näytti aika pahalta, mutta kyllä ne sen kanssa loppujenlopuksi pääsi yhteisymmärrykseen siitä, että tarvii liikkua, jos ihminen niin tahtoo.

Ruokapaikan edessä oli hieno viemärinkansi.

Viime viikon keskiviikkona pyydettiin päästä apteekkiin. Meiltä oli särkylääkkeet loppu ja Vilma tarvii ranteeseensa tukisiteen. Pyydettiin torstaina, ei ehtinyt. Perjantaina oli kisat. Lauantaina ei ehtinyt ennen sulkemisaikaa. Sunnuntaina ei mikään oo auki. Eilen ei ehtinyt. Tänään kysyttiin jo aamulla, että onko mahdollista mennä. Tallinomistaja sanoi että joo, voitte mennä, mutta sitten ei saatu mistään autoa. Arvatkaa ottaako päähän, että on näin jumissa?

Illalla oltais saatu ratsastaa Colman. Mä en ottanut ratsastusvarusteita edes mukaan, kun mulla on selkä siinä kunnossa, että ratsastaminen ei ehkä tee ihan hyvää nyt. Vissiin siitä putoamisesta otti joku hermo ärsytystä. Vilman vuoro ratsastaa siis. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin ei se Vilman käsi ole myöskään kovin terve, joten Vilma sanoi sitten, ettei se halua ratsastaa. Loppujenlopuksi se ratsastaja suuttui mulle, kun mä kieltäydyin ratsastuksesta. Millä mä opin ratsastusta? Millä mä opin täällä mitään? Mulla ei ole motivaatiota. Mä olen naama nurinpäin (johtuiskohan ehkä flunssasta, ja särkylääkkeiden puutteesta Hyvä Herra Ranska) ja kaikkiin tehtäviin vastaan vaas yep. Siis WTF?!?

Mä voisin kans kysyä, että millä mä opin ratsastusta, kun tänään oli eka kerta puoleentoista viikkoon, kun mulle tarjotaan mahdollisuus ratsastaa? Mitä mä opin siinä, että mä hölkkään kyttäävällä ja lintsaavalla hevosella ilman opetusta? Mulla ei oo aavistustakaan miten sitä hevosta pitäis ratsastaa ja ilman opetusta siitä ainakaan opi mitään. Ratsastuksen oppimiseen tarvitaan pikkusen enemmän kun omatoiminen puolituntinen puolentoista viikon aikana. Joten se on ihan sama, että jätänkö mä mahdollisesti tämän harjottelun viimeisen ratsastuskerran välistä. Mitä mä opin täällä mitään? No just nyt ei tuu mieleen mitään varsinaisesti uutta asiaa. Mä olen oppinut täällä vain tämän paikan rutiinit, mutta on mulla sen verran työkokemusta eri talleilta, että tähän mennessä oon nähnyt montaa eri tyyliä ja tää on vaan yksi monista tyyleistä. En mä koe kehittyneeni täällä ammatillisesti mihinkään suuntaan. Se tärkein asia, mitä mun pitäis harjoitella tämän koulutuksen läpi saamiseksi on se ratsastus. Vain ja ainoastaan se ratsastus, koska kaikki muut on jo tehty (paitsi peräkärryn peruuttaminen). Kuten sanottu, sitä ratsastusta täällä ei ole ollut, koska me ollaan liian surkeita näille hevosille.

Mulla ei ole motivaatiota. WTF?!?!? Mä jätän miehen ja kaksi pientä lasta Suomeen siksi, että mä pääsen tänne. Mies jää kuukauden palkattomalle vapaalle hoitamaan lapsia kotiin, jotta mä pääsen tänne. Mun mielestä se kertoo motivaatiosta enemmän kun mikään. Mä olen valmis tekemään mun lapsille näin ja vastauksena "sulla ei oo motivaatiota". Pikku poitsu on hyvä ja työntää sen motivaation syvälle sinne, minne ei aurinko paista. Kaikkiin tehtäviin vastaan yep. Anteeksi miten pitäisi vastata?!? Yes sir? Yes boy?

As you wish, my Master...

Mulla on sopimuksen mukaiset työpäivät nyt täynnä. Hiukanko tekis mieli häipyä johonkin halvimpaan motelliin Düsseldorfissa ja katsella maisemia muutaman päivän ja vaikka oikeesti tutustua Saksaan ja saksalaisten menoon. No huomenna on kilpailut, herätys viideltä, sinne siis.

Jätkä sai tänään parkkisakon! Ha!

Poikaa taisi vähän kaduttaa sen kiukuttelu, koska kun se tuli ratsastamasta seuraavaa hevosta se oli kun lammas. Se jopa putsasi omat ja hevosensa varusteet itse. Ei oo vissiin tapahtunut kertaakaan aiemmin koko kolmeen viikkoon. Lisäksi se halusi yhtäkkiä kovasti näyttää meille tässä lähellä olevan pienen raakamaitomyymälän, josta se itse tykkää kovasti. Kyseessä tällainen pieni pihavajan kokoinen tönö, jossa oli kaksi laitetta.

Tässä laitteessa oli erilaisia pulloja ja jotain muitakin ruokajuttuja mm. hunajaa. Näissä alemman rivin pulloissa oli eri makujauheita. Kaakaota, mansikkaa, vanilijaa ja kahvia.

Tästä koneesta sai maidon, euron litra. Vasemmalla luukku ja siitä painaa, niin tuli maito pulloon. :) Se ratsastaja selitti, että vähän niinkun lehmästä suoraan, kun ei oo mitenkään käsiteltyä. Tönö on ilmeisesti auki aina. Ainakaan siinä ei näkynyt aukioloaikoja eikä tosin henkilökuntaakaan.

Tarkkana kun porkkana. Tuleeko sieltä mitään?

Tällaiset tuli.

One time, with feel !!!

Meillä on muodostunut hauskoja sanontoja tai sanoja, mitä tulee usein kuultua.

One time. Tämä tulee monta kertaa päivässä jonkun tehtävän asian yhteydessä esimerkiksi lakaisu tai hevosen harjaus. Can you one time sweep the floor. Joo one time, monesko kerta tänään. :D Hevosen harjaus one time... En tiedä onko ranskan kielessä jotain sanontaa, jossa olis joku vastaava juttu, että käännettynä ranskalainen sanoisi näin? Tämä on siis se meidän ranskalainen ratsastajapoika, joka sanoo näin.

Blue saddle. Ratsastaja käyttää kahta satulaa, jossa toisessa on siniset jalustimet. Se on ilmeisesti sen suosikkisatula.

Machine. Tietysti kävelytyskone.

Hevosten nimet. Brave Young, Special, Big One. Kun ei tiedä hevosen nimeä eikä osaisi sitä lausua vaikka sen näkisi kirjoitettuna on helpompaa antaa hevoselle lempinimi, jonka muistaa. Brave on tämä reipas nuori hyppyheppa. Special on ratsastajan suosikki (ja Krusty) ja se on tosi herkkistapaus sekä sen takajalkoihin ei saa missään nimessä mennä vahingossakaan koskemaan (Vilma harjailee ne kyllä ihan ilman ongelmia). Kuulemma puoli vuotta sitten ei antanut laittaa riimua päähän ilman massiivista herkkumäärää. Ikää on kuitenkin kai ainakin 6v, joten kyseessä on vain "he is little bit sensitive". Big One... No ei voi erehtyä väärään karsinaan jos etsii isoa hevosta. Hauska huomata, että nämä meidän hevosten nimet on tarttuneet myös siihen ratsastajaan, että se kun puhuu niistä hevosista jollekin muulle kun meille, niin se käyttää näitä meidän mukana tulleita lempinimiä. Aluksi se yritti sanoa niiden oikeita nimiä, mutta me katottiin ihan haavi auki, että kuka?

With feel. Aina jos tulee tehtyä jotain hätäisesti, nopeasti tai kiirehtien, niin sitten tämä ratsastajapoika sanoo, että hitaammin pitää tehdä. Etenkin näiden nuorten kanssa mä etenkin taidan toimia liian reippaasti sen mielestä. Homma pitää hoitaa tunteella!!! :D

Shaisse. Nää kiroilee aika paljon. Hupaisinta oli, että ekana päivänä täällä se koitti kuumeisesti miettiä, että miten kertoa mulle sillain sivistyneesti, että maneesissa pitäisi kerätä kakat pois. Loppujenlopuksi se täräytti "There is shit" ja osoitti maneesia. Asia ymmärretty. :D

Ok girls. Ok boys.

Annamennävaan. Tää on mun ja Vilman juttu, vaikka nää saksalaiset varmaan tietää jo suurinpiirtein mitä se meinaa. Mä meen vessaan. Annamennävaan. Voinko hörpätä sun vesipullosta. Annamennävaan. Mä kuskaan hepat kävelytyskoneeseen. Annamennävaan. :D

Ruokintamerkinnät on tällaiset. Nämä oli tehty ihan meitä varten. :D H tarkoittaa kauraa ja P tarkoittaa pellettiä. Tässä on siis yksi kauha, jossa on puolet kauraa ja puolet pellettiä. Harmi vaan, että hevoset muuttaa karsinoita, mutta nämä merkinnät ei vaihdu niiden mukana. Ruokintahomma on tullut nyt mun vastuulle, niin mä nyt jotenkin muistan jo ulkoa kaikki. Loogisesti ajatellen kaikki nuoret ja pari poikeusheppaa saa puolikkaan pellettiä. Likimain kaikki "sporthorses" ja yksärit saa tän puolet ja puolet. Sit on pari isoa hevosta jotka saa yhden kauraa ja puol pellettiä ja sitten nämä hienommat kisahepat saa pelkän pelletin. Näin pääasiassa. Meidän Colman saa vaan kauraa.

Lanik arvostaa loimitusta. Etenkin kuivatusloimea ratsastuksen jälkeen. Se on likimain poikkeuksetta johonkin suuntaan kiskottuna vinossa tai sitten täysin stripattuna karsinan pohjalle. Ei auta loimivyöt tai muutkaan. Tää on taitava kaveri. Lanik klipattiin ennen kisoja ja sille laitettiin sitten toppaloimi ohuemman loimen päälle. Sieltä puuttui häntäremmi. Loppujenlopuksi se seisoi karsinassa niin, että se loimen kaulan niskaosa on turvan päällä ja vatsahihnat kainaloissa. Raukka roikotti päätä alhaalla turpa vilkkuen sen näköisesti, että "anteeksi, mutta olisiko mahdollista, että joku voisi tulla pelastamaan minua ihan vähän vain..." Laitettiin riimunarupätkä häntäremmiksi ja alkoi toppaloimi pysymään siellä, missä sen paikka on. Tänään vaihdettiin loimea, kun toiselle klipatulle Lanikin loimi oli sopivampi ja toinen Lanikille. Paitsi tästä uudesta puuttui taas häntäremmi ja Lanik meitä siitä muistutti. Meiltä vain alkoi huumori loppumaan, kun se teki sitä vähän väliä ja taas laitettiin häntäremmi paikalleen.

Tallin ulkokentälle johtaa tällainen kyltti. :) Kuulemma siksi, että niillä on lentäviä hevosia. :) Ja kyllähän nää hevoset lentääkin, kun tänään niiden treeniesteitä näin. En nähnyt treenejä, kun oli taas muuta puuhaa annettuna.

Saatiin alussa selvitettyä ratsastajalle, että me ei pystytä hahmottamaan tätä tallia ehkä ihan samalla tavalla kun se. Me halutaan kirjottaa ylös jotenkin, että kuka menee missäkin vaiheessa ja mihin ja missä järjestyksessä me valmistellaan ratsastettavat hevoset sille. Ihan vaan siksi, että sen ei tarvii sanoa meille samoja asioita sataa kertaa päivän aikana. Helpotti. Tosin nyt tota ei oo enää taas käytetty ollenkaan, koska nyt kun hevoset, karsinat ja tyylit on tuttuja, niin se kerran sanottu päiväjärjestys jää mieleen. Sitäpaitsi hevosetkin on vaihtuneet.

Tänään päivä 07-18.30. Normiaamu, ratsastaja kävi kaikkien nuorten kanssa maneesissa ja hyppäsi kolmella hevosella iltapäivällä. Laitettiin toiselle ratsastajalle kolme muuta hevoset ja sit Vilma sai ratsastella Colmanin kanssa.

Vilma putsasi illalla varusteita reippaalla tahdilla ja ratsastaja seisoi tumput suorana siinä vieressä omaa kännykkäänsä räpeltäen. Siihen tuli tämä äreä vanha setä joka hetken siinä katseli ja lopuksi ilmehti Vilmalle, että sä teet kaiken ja toi ei tee mitään. :D Sitten se kommentoi ratsastajalle jotain saksaksi ja ratsastajakin sai vihdoin liikettä niveliin.

Valitettiin opettajille yliltyötuntien määrästä. Niiden mielestä tää on ihan ok.

Työtunneista

Työssäoppimisen sopimuksessa on työpäivien määrä sekä tuntimäärä. Työpäivien kokonaismäärä ei muutu vaikka täällä ulkomailla nyt ollaankin, mutta Suomessa sopimuksessa luki 7h15min + ruokatauko. Meidän sopimuksessa luki 40h viikossa.

Mulla neljän viikon aikana pitäisi olla 20 työpäivää. Tähän mennessä niitä on tullut 17. Ensi viikolla on kuusi työpäivää tiedossa (ellei jotain maagista ihmettä tapahdu), joten sopimuksen päivien määrä ylittyy. Mä olin kaukaa viisas lentolippuja varatessa. Jotenkin osasin aavistaa, että ylityötunteja tulee ja välttämättä vapaita ei oo la+su, niin uskalsin ottaa itselleni viiden päivän vapaan Suomeen lapsia halaamaan. Tosin ajattelin niinkin päin, että jos siitä tulee työpäivien vajausta, niin voinhan aina tehdä ne Suomessakin, koska mun työharjottelupaikka Suomessa on oikein mutkaton.

Neljän viikon työtunnit 40h viikossa tarkoittaisi yhteensä 160h. Tähän mennessä tunteja on tullut 173h. Rreilusti yli neljän viikon tunnit kolmessa viikossa ja mä olen ollut kuitenkin viisi päivää pois. Työpäivissä ikävimmäksi asiaksi on muodostunut se syömisen ennakointi. Koskaan ei tiedä millon pääsee syömään, vai pääseekö. Pitääkö ottaa eväät mukaan vai ei. Jos otetaan eväät, niin sitten ne useimmiten menee hukkaan, koska just sillon mennään johonkin syömään. Sitten jos mennään ravintolaan syömään, niin maksaako meidät joku vai maksetaanko itse. Jos me maksetaan itse, niin tottakai me haluttais valita normaali ruokakauppa ja ostaa sieltä ruokaa tai tehdä eväät etukäteen. Opiskelijabudjetti... Aamupala ennen seitsemää. Joskus on noin yhdeksän aikaan kahvitauko, ei todellakaan aina. Lounas on joskus kahden ja kolmen aikaan, joskus jopa neljältä, mutta kerran taisi olla kahdeltatoista. Talolle päästään seitsemän tai kahdeksan aikoihin.

Tämän tallikokemuksen perusteella suomalaiset ovat kyllä järjestelmällisyyden kiistattomia kuninkaita verrattuna saksalaisiin.

Host-perhe ja tallilla olevat hevosenomistajat on tietenkin meidän kanssa näistä työajoista rupatelleet. Ne tuumaavat, että täähän on ihan hullua!! No niin on!! Eilen oltiin molemmat varmasti ihan kuolleen näköisiä, eikä kovin paljon aamupalalla tallissa mitään sanottu. Istuttiin hartiat lysyssä ja ryystettiin vapisevilla käsillä kahvia valkoisiin naamoihin molemmat termospullot tyhjiksi. Saksankielen taito on vähän niin ja näin, mutta se äkäinen vanha setä puhui siinä sen tallinomistajan kanssa ja olin erottavinani keskustelun menevän jotenkin niin, että vanha setä tuumasi tallinomistajan olevan ihan natsi, kattokaa nyt noita suomalaisia, kun ne on ihan kaput.

Mä en halua kuulostaa siltä, että vinivinivalivaliuliuli on ihan liian rankkaa yhyy yhyy yhyy. Mä tiedän, mitä hevosala on. Mä tiedän mitä työnteko on. Mä tiedän, että ei voi tuijottaa kelloa, kun eläinten kanssa ollaan tekemisissä. Monessa muussakin työssä tietenkin voi tulla tapahtumia, mitkä tietää auttamattomasti ylityötä.

Jos Lidliin pääseminen "lyhyen" 8,5h päivän jälkeen tuntuu suurelta ja eksoottiselta turistikohteelta, niin ei tää ihan oikein mene. Muistutetaan vielä, että meillä ei ole mitään kulkupeliä, vaan ollaan ihan täysin muiden hyväntahtoisuuden varassa, että päästäänkö me käymään esim kaupassa...

St. Vitus

Pyydettiin eilen kauniisti, että oltaisko mahdollisesti saatu tämä päivä vapaaksi. Pyydettiin sen takia, että saatais nukkua ja haluttais mennä katsomaan niitä kisoja tänään. Ei onnistunut. Joo, voitte mennä tottakai kisoja katsomaan sitten työpäivän jälkeen. Työtynnit viimeiseltä neljältä päivältä 11h, 12h, 14h ja 16h ja kisoja edeltävänä yönä ehdittiin nukkua vähän yli 4h.

Kuvasta on luettavissa mielipide vapaa-ajan nollalinjaan.

Mähän en yhtään tiennyt, että millainen tyyppi Vilma on, koska koulussa nyt ei kauheesti ehditty tutustua. Tiesin vaan, että ollaan samassa paikassa ja sit kun saavuin tänne, kuulin, että nukutaan samassa huoneessa. Onneksi Vilma on ihan huipputyyppi. Arvostetaan molemmat nukkumista yhtä paljon. Ei tarvitse normaalipäivänä yhdeksältä alkaa neuvottelemaan siitä, että olisko mahdollista alkaa jo nukkumaan. Molemmat samaa mieltä, että nukkumatti kutsuu. Helpottaa elämää kummasti. Halleluja!

Saatte tasan yhden arvauksen, että kiinnostiko nousta aamulla ylös.

Meidän ratsastaja oli päässyt tämän päivän lehteen. Selvisi myös Specialin oikea nimi: For The Best.

Paskahommaa koko aamupäivä näin virkeänä ja hyvin nukkuneena.

Me aloitettiin päivä tyhjentämällä hepparekka ja traileri. Ei tiedetty/saatu selvää, että pitikö ne tyhjentää vai vaan siivota pääasiassa sinnepäin puhtaiksi. Me valittiin tyhjennys ja lakaisu ihan perusteellisen kaavan mukaan, koska väsytti, eikä millään jaksanut kiinnostaa mennä huhkimaan mitään fyysisempää talikon varteen karsinoiden siivouksen avuksi. Näin univajeessa tuo pikku-apina- roikkuminen ei ihan hirveen luontevalta tunnu. Putsattiin kaikki karsinat yksäripuolelta. Pakkohan sinne oli mennä mukaan, koska ei sitä tavaroiden putsaamista ja rekan siivoamista loputtomiin riittänyt. Sit yks hemmetin lohikäärme puri mua lapaluuhun ihan kunnolla. Tänään pari tuntia ennen mua, se melkeen repi Vilman takista palan ja sitten sen jälkeen mun olkapäätä. Se on yksi siitostammoista ja sillä on varsa siinä, mutta on kuulemma luonteeltaan tosi paha naisille. Vissiin on tuumannut, että naiset väistää, miehiltä saa selkäänsä. Pitää opetella kävelemään sen karsinan ohi käytävän toista puolta. Pänni.

"Meidän hevosten" puolelta siivottiin myös kaikki karsinat. Alussa mut laitettiin juoksuttamaan kaikki nuoret (3v) hevoset irti maneesissa. Ohjeena oli, että se 10min tai sitten kun hevonen näyttää vähän väsyneeltä, ettei ole pöhköenergiaajäljellä ja sen jälkeen hieman kävelyä taluttaen maneesia ympäri. Se oikeastaan pelasti koko päivän. Kyllä paskempikin päivä muuttuu mukavaksi, kun niihin liittyy hevosia. Nuoret oli niin avoimia ja kivoja, että mä oikein sydämen kuvat silmissä katselin niitä. Sen verran oon LH-juttuja lueskellut, että kovasti koitin omassa pienessä päässäni pohdiskella, että mites se hevosen ajatusmaailma toimii ja peilaako niiden liikkeet lainkaan siihen mitä mä siellä teen. Kyllä. Toimii osittain, etenkin sen jälkeen kun ne on ne omat alun pierupukkilaukat saaneet vedeltyä, vaikka niillä on maneesi tilaa juosta. Ja mä vaan kävelin ympäri sitä valtavaa maneesia ja sain ne seuraamaan itseäni sekä käynnissä että ravissa riippuen siitä miten mä kohdistan oman kehon ja katseen suhteessa hevoseen. Se rumansöpö Brave ravasi mun ympärillä ihan kun olis liinassa juoksutettu, vaikka mä en edes sitä (tietääkseni) pyytänyt. Siis monta kierrosta sellaista rentoa venyttelyravia pää alhaalla oikein tyytyväisen oloisena. Mä niin tykkään Bravesta, vaikka se on nimenomaan se, joka mua monotti sillon reilu viikko sitten. Mä sain juoksuttaa kaikki nuoret ja niitä on nyt kuusi kappaletta. Uusin oli vaikein, koska se on muutenkin vähemmän käsitelty (saapunut tosiaan tiistaina?) ja se oli ottanut kierroksia siitä Bobcatista koko päivän ja mä otin sen viimeisenä. Se ryhtyi keulimaan jo siinä vaiheessa kun sain maneesin oven kiinni. Onneksi oli pitkä naru. Tosin sen jälken se oli ihan ok, kun oli saanut juosta.

Meidän talon omistaja on joulufani. :) Keskelle sisääntuloa oli ilmestynyt joulukuusi. Täällä talossa on muutenkin ollut joulujuttuja levällään ja niitä on laiteltu paikoilleen vähän väliä. :) Lainattiin toiselta ratsastajalta autoa ja lähdettiin käymään kaupassa, kun tänään sentään ehdittiin ennen sulkemisaikaa mihinkään.

Tällainen bensa-asema jos tulisi Suomeen, niin olisin heti vakituinen käyttäjä.

Lauantai-illan huumaa. Piti Saksaan asti kulkea, että päästiin käymään Lidlissä. :D :D Lidl oli täällä ihan samanlainen kun Suomessa, mutta samalla ihan erilainen. Siellä myytiin erilaisia viinejä ja kuohareita monessa eri pakkauksessa. Me ostettiin kuoharipullo ja pienet tölkki(!)viinit. 

Maistui.

Tämmöinen on nyt meidän ratsastajan suosikkibiisi:

https://www.youtube.com/watch?v=wjXUBG15eZ8

Hyvää lauantai-iltaa.

Golfpalloja ja kakkua

Kilpailuaamu. Herätys neljältä. Ratsastajapoika oli aamulla myöhässä, ylläri, noin kymmenen minuuttia. Annettiin heinät, kaurat ja Vilma jakoi oljet (ja tuumasi puolessa välissä karsinoita, että ne ei lopu ikinä.) Mä aloin letittämään Big Onea ja ratsastajapoika letitti Specialin.

Klo 7.15 aloitettiin hevosten lastaus. Vielä vähän pimeää.

Tällainen hevoskuljetusrekka meillä oli.

Siellä se salpauslainen edustaa Suomea! Tässä on verryttelymaneesi. Tuo vieressä oleva rekka purki ja lastasi hevosia ihan vähän väliä (niinkun mekin), mutta se kolina sai suurimman osan maneesissa verryttelevistä hevosista ihan suunniltaan. Ne jotka ei säikkyneet ääntä, säikkyivät säntäileviä muita hevosia.

Verryttelyalueesta puheenollen siellä oli muuten hiukka tungosta. Mä en pysty vangitsemaan sitä tunnelmaa valokuvaan enkä selittämään sanallisesti sitä ilmapiiriä tuolla. Kenttä oli varmaan se reilu 20x40m, mitä yleensäkin. Siinä oli kaksi estettä, joita ne suhas edestakaisin ja siellä keskellä oli kuka milloinkin niitä nostamassa ja laskemassa. Toinen okseri ja toinen pysty. Saksalaiset huutaa oxer ja sitten pystylle oli kahta eri sanaa. joita ne sanoi, mutta en nyt enää muista. Maneesissa kävelee, ravaa ja laukkaa kaikkiin mahdollisiin suuntiin yhtäaikaa 14 ISOA hevosta ja tämä kuva on nuorten hevosten luokasta, kun ratsuilla on ikää 4-6v. Halleluja. Yhden kilpailuaamu päättyi siihen, että tällaisen kolina-sinkoiluepisodin päätteeksi sen ratsu poistui maneesista ja nainen tipahti suoraan siihen kivilaatoille. Onneksi kaikki selvis hengissä (myös me kaksijalkaiset katsojat). Kyllä muuten pelotti.

Löydettiin buffakoju!!

-Kaikilla taitaa olla iPhone. Eikö niin kalliissa puhelimessa ole kun yksi soittoääni? Kuuskyt ihmistä kaivaa puhelintaan, kun soittoääni kuuluu.

-Kaikkialla on valtavat määrät aurinkopaneeleita katoilla.

-Kisapaikalla oli hevosihmisillä koiria tosi paljon. Koirat myös juoksenteli pääasiassa vapaana. Vissiin koirillekin kavereiden moikkaamispäivä, koska muutama koira leikki keskenään. Vain pari koiraa näkyi olevan kiinni joko autossa tai hihnassa omistajan kädessä.

-Radan jälkeen ei taputtanut kukaan. Kenellekään. Kertaakaan. Suomessa missä tahansa kilpailussa kuuluu aina taputusta riippumatta siitä onko seura-, alue- tai kansallinen ja onko estekorkeus 10 tai 150cm

-Kisoissa oli todella monentasoista ratsastajaa. Siis ihan tossa nuorten hevosten luokassa sanoisin, että ihan samannäköistä viiletystä ilman kunnon kontrollia niinkun mullakin. Sitten oli ammattilaisratsastajia ja kaikkea siitä välistä.

Maneesissa kesken esteluokan nostettiin puomit ylös ja lanattiin vähän ja taas päästiin hyppäämään. Näppärää. Ratahenkilökuntana oli kaikenikäistä väkeä, mutta ei varsinaisesti lapsia. 

Verkkamaneesissa oli ylinäppärä systeemi, että kaikki tiesi milloin kukakin starttaa.

Tässä oli tämän "pikkukisan" ohjelma. Suomalainen ei näistä luokista ymmärrä tuon taivaallista. Springpferde on estehevonen ja dressur on kouluratsastus. Kolme ensimmäistä perjantain esteluokkaa on nuorille hevosille tarkoitettuja, joissa on tyyliarvostelu myös. Ajalla ei ole merkitystä, kunhan on puhdas rata ja meno on siistiä. Arvostelussa huomioidaan mm. vaihdot. Esteluokista saatiin seuraavat selitykset:

A** = 110cm

L = 115-120cm

M = 125cm

M* = 130-135cm

Tähdet noiden kirjainten perässä merkkaa myös korkeutta. Lisäksi on vielä olemassa S taso näiden jälkeen joista neljän tähden kilpailu on 160cm. Lauantaina ja sunnuntaina on myös lapsille luokkia ja ne on toi WB.

Maneesin vieressä oli talli, ilmeisesti ratsastuskoulun tyyppinen paikka. Hevosilla tarhaus 24/7...

Kävelytyskone oli astetta hienompi!

Vilma taluttaa Speciaalia. Huomatkaa hienonhieno tallinomistajan loimi! Tänään oltiin tosi tarkkoja, että aina lämmittelykävelyissä on nimenomaan nämä tahrattomat ja hiekanjyvättömät upouudet loimet aina päällä ja logo ei saa olla kurtussa. Big One meni yhden luokan ja Speciaali kaksi. Big One taisi olla neljäs ja Special toinen. Toisen luokan tuloksia en muista.

Aamun jälkeen käytiin heittämässä aamuhepat pois ja haettiin lisää. Meillä oli kolme varttia aikaa vaihtaa hevoset ja letittää uudet mukaantulevat. Jokainen siis letitti yhden, että sinänsä ei paha nakki, mutta meitä oli yksi liian vähän, joten Inowe jäi ilman lettejä. Rekan paikat ei riittäneet, vaan piti ottaa traileri. Tässä Krusty menossa mukana. Mä letitin Krustyn.

Yleisilme maneesista. Aika pähee. Kelpais mulle!

Grillikoju alkoi toimimaan joskus vähän ennen puoltapäivää.

Näitä syötiin kaksi kertaa päivän aikana. Burp. Ei pahaa, mutta en jää kaipaamaan.

Ratsastaja oli kovin tyytyväinen meidän trimmausjälkeen ja letitykseen. Se on sanonut siitä useampaan kertaan jo aiemminkin ja tänään vielä muutamaankin kertaan kehui niitä. Täytyy myöntää, että mäkin olin tyytyväinen. Vaikka mulla on perfektionistin luonnetta ja ne ei olleet täydellisiä, niin silti tasaiset ja siistit rivit. Mä muistan elävästi letitysopetuksen noin kymmenen vuoden takaa, jossa opettaja painotti sitä, että parempi jättää hevoselta tukka auki, jos niistä ei vaivaudu tekemään siistiä jälkeä. Ja että huonosti letitetty hevonen kertoo ammattitaidottomasta ja laiskasta hoitajasta sekä ratsastajasta saa huolimattoman vaikutelman, kun suostuu epäsiististi valmistellula hevosella ratsastamaan. Sen takia mulla on ollu pikkasen paineita tän letityksen suhteen, että osaanko mä tehdä sellaiset, että tää ratsastaja on tyytyväinen eikä tallinomistajan tarvitse hävetä hevosiaan mun takia.

Ei tarvinnut hävetä.

Etenkin kun vertasi muihin, niin siellä oli kirjaimellisesti golfpalloja hevosilla tukka täynnä. Kyllä mä jotain osaan!

Buffatelttaan ilmestyi päivän aikana herkkja. Uuulalaa. Mä söin suklaakakkua ja vilma hedelmä-mantelikakkua.

Kuten sanottu. Aika hieno karuselli näillä hevosilla.

Päivällä oli tihuttanut välillä vettä ja välillä oli ollut kaunis auringonpaiste. Illalla saatiin eeppinen raekuuro niskaan siinä vaiheessa, kun me oltiin valmistelemassa viimeistä matkaan. Äkkiä ravia siihen ponitalliin ja kamat kainaloon, että saadaan jotenkin kuivana ne kamat hevosen päälle.

Kilpailupäivän onnistumisen avain oli se, että meillä oli muistiovihko kilpailunumeroita sekä lähtöjärjestystä varten. Sekä ratsastajalla oli lähtöjä vain kymmenen. Loppujenlopuksi hyppääviä hevosia meidän tallilta lähti vain kuusi ja sitten yhdellä asiakkaalla oli hevonen, jonka se toi kisapaikalle. HUH. Ratsastaja myöskin sanoi aina haluavansa laittaa hevosen varusteet itse, joten alussa jo opittiin, että me voidaan purkaa hevonen äkkiä omatoimisesti, mutta seuraavan hevosen kohdalla ojennetaan vain varusteita sen haluamassa järjestyksessä sille ja sit se on tyytyväinen.

Vilma pääsi katsomaan sitä verryttelyn pelottavaa hulinaa, kun Vilmalla oli tehtävänä tämä loimitushomma. Mä menin aina maneesiin ratsastajan kännykkä kourassa ja kuvasin kaikki radat. Nämä on siis kaikki myyntihevosia, joten ratojen kuvaaminen on myynnin kannalta tärkeää. Kuka haluaa? Voin tuoda tuliaisena kainalossa yhden Big Onen kotiin!

Big One antoi meille anteeksi eilisen huulipuristimen. Se oikein kerjäsi päänraaputusta ja tottakai me raaputettiin. Kaikki leuanalustat ja silmäkulmat ja päälaki. Se on yksi hevonen, jota mulle tulee todella ikävä tämän harjottelun jälkeen.

Vielä mäkkäriin "iltapalalle" ja sitten kotiin unille. Ei oikein maistunut, kun väsytti vaan niin kovaa.

Päivä alkoi viideltä, loppui iltakymmeneltä. Huomenna aamulla seitsemäksi talliin.