Klip klip klip

Aamusta ja päivästä ei muista yhtään mitään enää tässä vaiheessa, kun kello on puoli kymmenen ja takana 14h työpäivä.

Ei aamupalaa. Päivällä yksi pikkuruinen pizza. Ei kahvia.

Meidän piti klipata hevosia tänään. Siitä on puhuttu jo viime viikolla, että ennen kisaa ne klipataan. Tänään pohdittiin ettei vissiin klipata, kun ei oo aloitettukaan ja kello on kaks. Loppujenlopuksi nää ratsastajat klippas ja meillä oli muuta puuhaa järjestettynä (hold this, prepare that, clean there). Olis ollu kiva, mutta eipä saatu.

Illalla seitsemän aikaan vähän napsahti ja tuumasin, että eiköhän nää ylipitkät päivät ala riittämään, kun ratsastajalla oli vielä kaksi hevosta ratsastamatta ja yksi klippaamatta. Tilanne alkoi siitä, että Vilma lähti Mr.C:n kanssa ruokkimaan tallinomistajan toisen paikan hevosia, ihan niinkun monesti aiemminkin. Tallinomistaja oli silloin paikalla ja ohjeisti, että Mr.C vie Vilman kotiin. Ratsastaja kyseli "Missä Vilma?" "Ruokkimassa toisen paikan hevosia." "Ok." Vähän myöhemmin se kysyi uudelleen ja sanoin, että varmaan kotona jo. Ratsastaja suuttui mulle (wtf), että miksi se siellä on, koska meillä on hommat kesken. Mä selvitin, että tallinomistaja oli kysynyt Vilmalta, että kotiin vai tallille takaisin, niin tottakai Vilma valitsee päästä jo kotiin, koska tosiaan kello läheni jo seitsemää. Mun mielestä tämä 12h päivä alkaa olemaan jo pulkassa, jos mun oletetaan heräävän tallille hyväntuulisena viideksi seuraavana aamuna. Se oli kovasti närkästynyt, kun mä vielä totesin päälle, että sille maksetaan tästä ja meille ei. Sitäpaitsi tää klippausoperaatio ei ollut edes tallinomistajan käsky vaan nimenomaan tämän ratsastajan oma päähänpisto.

BTW. Täällä klipattiin hevoset ihan ihan ihan kokonaan. Jätettiin häntä, harja, turpakarvat ja ripset. Korvakarvoja ei ajeltu sisältä, kun se on nykyään kielletty. Varmaan siksi myös turpakarvat sai jäädä.

Mäkin muistan valmistautuneeni aina tapahtumiin edellisenä yönä nuorempana. Silloin jaksoi valvoa myöhään ja lähteä liikkeelle aamutuimaan. Mä taidan olla vähän vanha, mutta olisi tehnyt mieli sanoa, että voisitko aloittaa klippaamisen vaikka viikon etukäteen ettei tarvitse kilpailua edeltävänä yönä tehdä.

Valokuvattavana jälleen Big One. Se ei kestänyt ajatusta klippaamisesta ilman huulipuristinta. Pään ajelua varten otettiin riimu pois. Näin muuten oli tottakai riimu päässä. Viisivuotias veitikka kuulemma, joten runkoa ja jalkoja ajellessa Vilma piti toista etujalkaa ylhäällä ja mä pidin huulipuristinta. Oon mä huulipuristinta käyttänyt ennenkin, mutta aina se on yhtä ikävää. Lopputulos oli kuitenkin hieno ja toivottavasti Big One menee huomenna kisoissa hienosti.

Ja kyllä. Aiotaan sanoa tästä työpäivän pituudesta ja muutamasta muustakin epäselvyydestä, mutta on helpompaa hoitaa se tulkin kanssa. Tallissa meillä yhteyshenkilönä oli suomalainen hevosenomistaja. Nyt ollaan vaan odoteltu hetkeä, että oltais tallilla kaikki neljä yhtäaikaa. Hevosenomistaja, me ja tallinomistaja.

Huomenna pitää olla valmiina viideltä. Ehtii nukkua noin 5h.

Arvatkaa onko huomenna tiedossa pitkä vai tosi pitkä päivä? Jotenkin se kilpailupäivän innokas odottaminen alkaa laantumaan, kun tietää jo nyt univajeen. Lisäksi mä kuvittelin, odotin ja toivoin näkeväni sitä hienoa esteratsastusta ja näkeväni sitä kisatunnelmaa, mutta taitaa olla niin, että meidän kaikki aika menee siellä hevosia vaihtaessa, ettei nähdä esteitä eikä ratsastusta. Mä keksin noin kolmesataa erilaista tapaa, jolla kisan epäonnistuminen on meistä kiinni. Tai siitä, että mä kuvittelen ymmärtäneeni ratsastajan mutinasta jotain, joka on sitten kuitenkin tarkoittanut ihan eri asiaa. Aikataulut, hevosten järjestys...

Kaikki kusee keskiviikko

Tänään otti päähän vähän kaikki. Eniten se, että aamupalan jälkeen seuraava ruoka oli puoli neljältä kylmää pizzaa.

Aamulla saatiin moitteita siitä, että oltiin lakaistu huonosti. WTF? No mentiin sitten kahvin jälkeen kattomaan, ni siellä oli käytävällä heinänkorsia ja olkia ja ei tasan ollu meidän jäljiltä! Siinä oli pari hevosta kulkenut tässä välissä ja arvatkaa vaan kui pännii, että tämmösestä sanotaan. Kaikista eniten pännii se, että se omistaja sanoi ratsastajalle ja ratsastaja sanoo, että on meidän lakaisema ja ratsastaja sitten pätee meille, koska sen vähän niinkun täytyy, koska omistaja on kuulemassa. Sitten jos se lakaisee itse, niin on kyllä todella suurpiirteinen "remember all corners". Ha-ha...

Myöskin karsinoihin olis pitäny laittaa oljet tasaisemmin ja myös taakse. Milläs laitat, jos se olkipaali on kivikova, eikä siihen pure kunnolla talikko? Yksitellenkö ne oljet pitää pinsetillä erotella siitä ganttibaalista? Ratsastaja oli itse niitä meidän kanssa laittamassa ja ihan tismalleen samalta se karsina näytti sen jäljiltä kun mun laittama karsina naapurissa. Mutta moitteethan tuli vasta jälkikäteen. Lisäksi joku karsinan ovi on ollut auki. Osa menee kiinni helposti, osa täytyy tönätä ja sit jos tönää, ni sit tulee moitteita, ettei tartte noin lujaa paiskoa ovia kiinni.

Karsinan etuseinän kohdalta pitää putsata karsinan sisälmykset pois, ettei ne näy sieltä oven alta. Entäs jos ne hevoset sisustaa sen karsinansa heti uudelleen, kun selkäs käännät? Se tyhjä alaosa on suorastaan olkimagneetti, kun ne hevoset kääntyilee siellä ja sekoittelee ja kuopii pohjaa. Vähän sama kun se, että heinät pitää laittaa paikallaolevan työntekijän mukaan paikkaan X ja sit hetken päässä ne on kulmassa Y ja taas on meidän vika. Samaten kun ikkunoista tuulee, niin ne pienet olkihippuset hiippailee sieltä ikkunapuolen karsinoista oven alta kurkkimaan.

Näin se olki leviää tasaisesti myös karsinan takaosaan.

Hevoset muuten kellahtavat nukkumaan usein juurikin olkien laittamisen jälkeen. Karsinat on aamulla aika tyhjäksi syötyjä ja tallottuja, niin voi olla, että aamulla uusien olkien päällä on mukava ottaa torkut. Tässä tyylinäytettä antaa Polinara.

Päiväjärjestykset on epäselviä, kun ne muuttuu joka päivä. Ennakointi on aika vaikeaa. Sit kun ei kuule kunnolla, eikä saa selvää mitä toinen puhuu, niin on tosi sekavaa yrittää arvata, että mitä toinen sanoo. Aliasta siis. Tänään mulle sanottiin päivällä, että ruoki hevoset. Eli kaurat ja pelletit. Okei, tämä selvä. Omistaja on yleensä niihin aikoihin antanut maissisekoitukset ja nyt se ei ollut paikalla. Siilojen vieressä oli valmiiksi turvotettu maissikärry, mutta ei me tiedetty minkä verran sitä annetaan millekin hevoselle ja annetaanko nyt tänään ollenkaan. Sitten kun jonkun ajan päästä nähtiin joku jolta kysyä, niin taas pelattiin aliasta, että mitä me tarkoitetaan. Maissia ei nyt sitten tänään annettu lainkaan.

Tänään piti yhden hevosenomistajan kanssa mennä ruokkimaan tän tallinomistajan toisen paikan hevoset kans. Se hevosenomistaja oli varmaan neljä tuntia odottamassa, että millon me päästään pois. Loppujenlopuksi se taisi mennä yksin, kun ei meille missään vaiheessa tullut taukoa, että oltais päästy lähtemään.

Poni muutti. Mä kuulin ihan selkeästi, että vie siihen karsinaan olkea "where the pony was". No minä vien. Fail. Olisi pitänyt viedä sinne minne poni muuttaa!

Myöskin kun ratsastaja lähti hakemaan ruokaa, niin samaan aikaan oli asiakas tulossa. Se sanoi jotain sellaista, mikä kuulosti joko siltä, että se on takaisin 20 min päästä tai että asiakkaalle pitää olla hevonen valmiina 20 min päästä. Ei saanut selvää, koska oli loittoneva selkä ja sitten se hävisi autoon. Myöskin piti olla kaksi hevosta jota se asiakas katsoi, mutta olikin kolme, tosin se tuli sentään ilmi ennen "pitäis olla tässä valmiina nyt", ehdittiin laittaa ne hyvin.

Muistitko putsata kaviot?

Näin vähän reilu kahdessa viikossa on tullut reippaasti yli kolmen viikon työtunnit ja mä sentään olin viisi päivää pois. Vähempikin riittäis. Olisi kiva NÄHDÄ miten noi ratsastaa, mutta samalla sekunnilla kun jonkun naama putkahtaa maneesin laidan yli, ni keksitään välittömästi tekemistä. Can you please... Yes I can...

*voihan kirosana*

Normaalit aamurutiinit. Kaikki 3v hevoset oli juoksutuksessa ja ratsastuksessa. Yhden kanssa jo hypättiin pari kertaa pieni ristikko. Ensimmäisenä se keilasi ne kumoon, mutta sen jälkeen pomppasi iloisesti yli. Hieno pieni "Brave". Sillä on ratsastettu ehkä 10 kertaa nyt. Se on kyllä mun suosikki näistä nuorista. Se on kyllä oikein keskenkasvuisen ruman suloinen, mutta kiva käsitellä, eikä pelkää tai kyttää mitään. Moikka ihminen, mihin mennään? Meinaat harjata, ompas kivaa. Ai satula tulee, joo käy. Ai meinaat selkään kiivetä, joo sopii. Kävelemäänkö? Mikäs tässä.

Nuorten jälkeen tulikin yhtäkkiä tämä asiakas jostain ihan puskista ja meidän piti kiireesti laittaa sille kolme hevosta sillä aikaa, kun se testasi kolme siitä viereisestä tallista.

Tää ei ollut myöskään eväiden suhteen hyvä päivä.
Poni söi Vilman omenan.
Itkettäis jos ei naurattais. :D :D

Illalla tallinomistaja kaivoi yhtä mystistä pahvilaatikkoa satulahuoneessa ja antoi Vilmalle sieltä kengät ja mulle villapaidan. Tosin paidan kanssa tehtiin vaihtarit Vilman kanssa. Vilma oli viikonloppuna ostanut fleecen, jota mä oon tässä nyt pari päivää kuolannut, että mä haluan samanlaisen. Siinä mulle annetussa villapaidassa oli PINKKI vetoketju... Kaverit tietää, että mä näyttelin oikein oikein iloisesti, että kiitoskiitos pinkistä paidasta. XD XD Eli Vilmalle villapaita ja mulle fleece. Jesh!

Annettiin ratsastajalle Dumle-pussi, jonka mä toin Suomesta. Oli onnellinen ja tuumasi oikein yllättyneenä, että nehän olikin tosi hyviä. Me syötiin justiinsa pussi Pandan lakua.

Tip-top!!

Saksalainen järjestelmällisyys on ainakin tämän tallikokemuksen perusteella pelkkä urbaani legenda. Meille on sanottu, että kaiken pitää olla tip-top. Asiakas tulee, niin pitää olla lakaistuna ja loimet loimitangon tietyssä reunassa. Loimitelineessä loimet suorassa tietyllä tavalla viikattuna. Kuitenkin hevosten riimut ja narut heitetään kuntoonlaittopaikan lattialle, suojat, pyyhkeet, satulansuojat jne. Täältä puuttuu kaikenlaiset naulakot, joihin saisi näppärästi roikkumaan esineitä.

Kaviot pitää aina putsata ennen käytävälle lähtöä, koska hevonenhan tuo muuten puoli karsinaa kakkaa kavioissan käytävälle, kun kyseessä on olkikarsinat. Paitsi ratsastaja putsaa joka toinen kerta? Hevosten kaviot pitää pestä tarhasta tuodessa, paitsi jos on "kiire", niin sillä ei oo niin väliä. Satulavöissä on reippaasti rikkinäistä nahkaa. Osa hevosista harrastaa strippausta, joten loimet on sen näköisiä. Varusteiden puhdistussaippua on ihan shaisse. Pesin varustesienet ja härregyyd, ne vaihtoi kokonaan väriä! Ei värisävyä vaan ihan väriä. Muutaman satulavyön saattaisin itse heittää jo roskikseen korjauskelvottomana ja loimia olis ihan kiva joskus pestä.

Arvatkaa onko nämä perhanat aina hukassa?

Kaikki harjat, riimut ja narut on toisessa päädyssä tallia. Montakohan kilometriä tulee päivässä juoksenneltua turhaan sen takia, että hevosella ei karsinan ovessa ole omaa riimua ja narua. Myös riimun sopivuus on aika tärkeä juttu näille ja sehän tuottaa päänvaivaa, kun esimerkiksi tämä "Big One" on aika suuripäinen kaveri. Sille sopivaan riimuun mahtuisi neljä kolmevuotiasta. Kun taas ne parhaat ja siisteimmät riimut ei mene kun silmien korkeudelle Big Onelle. Ei ole kovin järjestelmällistä juoksennella edestakaisin riimuja ja kaviokoukkuja hakiessa, koska sehän on nyt sanomattakin selvää, että ne ei saa roikkua karsinan edessä maassa, ovessa kun ei ole koukkua. Varmaan ensimmäisinä päivinä tuli 5km extraa. Nyt mulla on kaviokoukku taskussa. Tänään se oli mukana myös ravintolassa lounaalla! XD XD

Kävelytyskoneen hevostenvaihto ei ole mikään nopea "vie mennessäs tuo tullessas" -lenkki, vaan kunnon operaatio. Jo hevosen ulos saaminen karsinasta ottaa yllättävän paljon aikaa, kun kavioiden puhdistuksen, loimienvaihdon ja erilaisten vyöpatenttien sekä satulahuopalapapehmusteiden asentamisen jälkeen vielä laukataan sovittelemaan oikean kokoista riimua. Sekä sen hevosen palauttaminen karsinaan, sen kavioiden pesut, rasvaukset ja oikeiden sisäloimien pukeminen on sitten oma arpapeli.

Arpapelistä puheenollen. Vilma kuvaili viikonloppuaan täällä näiden kanssa sanalla "Alias". Vilma yrittää englannilla ja muut arvaa mitä Vilma tarkoittaa. :D

Eräässä työssäoppimispaikassa raavittiin pihaan haravanjälkiä haravoitiin kolmea heinänkortta edestakaisin varmaan sen takia koska ilmaisella työvoimalla sai tehdä mitä lystää että piha näyttää siistiltä. Sielläkin oli ratsastuskouluasiakkaiden lisäksi valmennuksia, hevosten koulutusta ja kai myyntihevosiakin. Täällä puolestaan pihalla on heinää, olkea ja lantala ihan näköpiirissä ilman, että ketään haitta. Hassua ajatella, että painotetaan sitä tip-top kuntoa, mutta piha täynnä heinää ei ole oleellinen siivouskohde. Tosin jos olis aikaa, niin kyllä me se käytäis haravoimassa. Toistaiseksi varsinaista luppoaikaa ei ole ollut.

Tärkeitä asioita on loimien häntälenkit, lakaisujärjestys, suitsien jälkien poisharjaaminen, kavioiden puhdistus sekä heinien sijainti karsinassa. Hevosethan loppujenlopuksi siirtävät sen heinäkasan ihan minne lystää, eikä vanha setä, ratsastaja ja omistajakaan ole keskenään samaa mieltä heinäkasan oikeasta sijainnista. Että terveisiä vaan Salpauksen tallimestareille, että kyllä täälläkin jokainen ohjeistaa asiat eri tavalla. Omistajalle olisi kaikkien karsinan reunojen huolellinen lakaisu tärkeää, mutta vanha setä ja ratsastaja ovat vähän suurpiirteisiä. Ei ihme, että meillä menee aikaa enemmän, kun me lakaistaan niin, että käytävälle ei jää näkyviin karsinan oven alta yhtäkään heinänkortta.

Tänään 11h. Normisettiä, trimmasin vielä viimeistelynä muutaman hevosen tukkaa, koska ilmeisesti me letitetään ne kaikki kisoihin. Hih. Ratsastaja menee siellä kolmella hevosella yhden luokan ja kolmella hevosella kaksi luokkaa ja yhden toisen asiakkaan hevosen jossain luokassa.

Päivän paras hetki: kohta pääsee nukkumaan.

Vilmalta terveisiä!

Vilma lähetti terkkuja WhatsAppissa. Perjantai oli ollut pitkä päivä, eilinen lyhyt ja oli iltapäivällä ollut Münsterissa yhden tallin hevosenomistajan kanssa. Tänään oli vapaapäivä.

Special One istuu.

Lämpötila aamulla -2.

Onko ihan pakko nousta ylös jo?

Happy friday!

Tällaisessa talossa me asutaan

Portista sisään.

Autojen luota sisäänkäynti sisäpihalle.

Mitäs muuta koristetta keskiosan pöydällä olisi kun hevosia tietenkin!

Muotopuutarhat molemmilla puolilla. Tuo oven yläpuolella oleva ikkuna on mun ja Vilman huoneen ikkuna.

Makkarin ovesta tullaan sisään, niin näyttää tältä. Tuo vaaterekki on talon omistajan.

Siinä vieressä on tällainen ihana tuoli.

Sänky on moottorisänky. Tyynyt on neliömetrin kokoisia ja niin mukavia, että niihin kaivautuu joka ilta samalla tyylillä kun piirretyissä hahmot loikkaa pehmoiseen petiin ja pyörittää hartioita sinne tyynyn sekaan. Love!

Viele-koira. Kerran tulin kotiin niin, että isäntäperhe oli jättänyt lapun, että "Can you please give Viele this food." Vieressä kolme sellaista lihatankoa, missä on paljon pureksittavaa. Annoin ne ja sen jälkeen koira seurasi mua edestakaisin koko illan.

Viele on kuulemma tullut tähän perheeseen noin puoli vuotta sitten eläinsuojeluyhdistykseltä. Oli ollut vanhan rouvan koira, kunnes rouva ei enää pystynyt huolehtimaan. Viele oli painanut 27kg eläinsuojaan saapuessa. Beagle. Oikeesti. Eläinsuojeluyhdistyksellä se tiputti kai melkein kymmenen kiloa ja täällä ollessaan loput ja nyt painoa on 13kg. Ruoka on sille siis aika tärkeää. Ikää Vielellä taitaa olla 12v.

Keittiöstä löytyy tällainen kahvinkeitin. Tähän tarvii jo melkeen lupakokeen ja ajokortin ja pätevyystestit. No ei sentään. Mäkin opin jo käyttämään sitä.

Keittiö on hieno! Siellä se Vilma odottelee kahvin valmistumista.

Vilma ajoi autoa.

Vielä pitäisi ottaa olohuoneesta kuva, mutta en mä kehtaa räpsiä kun isäntäväki on paikalla. Kysyin niiltä kyllä tietenkin luvan kuvaamiseen, kun mä niitä tänne blogiin laitan. Oli heille ok.

Letitystä ja karsinoiden tyhjennystä

Normaali aamu kello seitsemältä.

Poni muutti meidän kuntoonlaittopaikalle ilmeisesti pidemmäksi aikaa, joten nyt laitetaan kaikki vain käytävällä. Tosin on meillä ollut välillä tässä kaksi hevosta menossa ratsastukseen ja kaksi tulossa, joten käytävällä on laitettu muutenkin kiinni. Täällä hevoset voivat ohittaa toisensa käytävällä ihan ilman ongelmia. Mun kokemuksen mukaan aika harvalla tallilla Suomessa saa käytävällä hevoset kulkea toistensa ohi ilman vähintäänkin omistajan/tallinpitäjän sydänkohtausta. Tosin nää hevoset ei näytä lainkaan siltä, että ne edes ajattelis mitään potkiskelua, vaan ne kulkee tyytyväisenä perässä kuin ajatus.

Tämä on haropers...haja-ahterinen noita-akkaluuta. Tän kanssa on täydellisesti mahdotonta lakaista olkea tai heinää, koska puolet tarttuu harjaksiin ja menee pitkälle sinne, mistä olen jo lakaissut... Argh. Tosin nyt mulla menee näiden luutien kanssa paremmin, mutta mä olen löytänyt lempparin. Yritän epätoivoisesti jemmata sitä tonne valjashuoneen avoimen oven taakse, kun en kehtaa tehdä samalla tavalla kun se vanha setä. Se vie sen oman lempparinsa varastoon piiloon. :D

Tänään oli mielenkiintoinen aamu näin tallitekniikan kannalta. Näin niiden tyhjennystä. Tammoilta ja varsoilta putsattiin karsinat Bobcatilla.  Aromi on aika tymäkkä, kun ton koko keon avaa.

Molemmat ovet auki ja Bobcatin pihtikauhan alaosalla se nosti ja rullasi tota patjaa ylös ja sitten sai siitä hyvän otteen. Bobcatilla tosin ei aina ihan meinaa voima riittää. Tolla nostellaan myös niitä jättimäisiä heinä- ja olkibaaleja, eikä ole harvinaista, että pitää mennä tonne taakse roikkumaan vielä muutamaksi ylimääräiseksi kiloksi, ettei catti vedä nenilleen.

Karsinoihin laitettiin pohjaksi kaksi paalia purua. Huomisesta eteenpäin ryhdytään jälleen täyttämään oljella. Olen nähnyt purua laitettavan muutamiin sellaisiin karsinoihin, jotka on tosi märkiä. Täällä on pari sellaista hevosta, jotka vissiin pissii ihan järkyttäviä määriä, koska aamulla karsina on märkä. 

Kolmevuotiaan toinen laukka ikinä ratsastaja selässä. Ensimmäinen laukka koko maneesia ympäri. Sai porkkanaa, oli tosi "brave young". Ratsastaja oli todella yhtä hymyä tämän päivän nuorten jälkeen aamulla.

Tässä on Krusty (pusu) ja kääntöletit. Letitin eilen siis tämän ja Lanikin. Tänään oli vuorossa Big One ja voi luoja, miten sen kaula vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu... Kaulaa on vissiin saman verran kun mulla pituutta ja lettejä tuli ainakin viiskyt. Se vihasi koko nyppimishommaa, joten mä tein suosiolla osan hienovaraisesti saksilla. Se on niin suuri, että jakkara ei riittänyt, jos se nosti päätä ylös ja arvatkaa nostaako pään ylös, jos se ei tykkää harjan kiskomisesta. Myöskin sen kokoinen hevonen kun ottaa pienen askeleen tai heilauttaa pienesti päätä/kaulaa, niin se on VALTAVA liike ja sit pitää siirtää penkkiä.

Tässä on leipärosvo-Lily. *sydän*

Mä hyppäsin tänään taas Colmanilla ja tipahdin. Oli kuulemma tismalleen sama este, jolta se ostajaehdokas oli heittäytynyt tantereeseen. Colman oli sen hypännyt sen kanssa ja sit eivät olleet ratsukkona tienneet kumpaan suuntaan pitäisi mennä ja tiet olivat erkaantuneet. Nyt se kielsi mulle sille samalle esteelle ensin ihan esteen juureen, kohteliaasti Colman kyllä hidasteli ennen estettä, että kielto ei ollut yllätys ja pysyin hyvin kyydissä. Nou hätä, uusi lähestyminen ja sitten se tekikin äkkikäännöksen kaksi askelta ennen estettä, mihin mä en ollut varautunut lainkaan. Mä olin varautunut siihen, että se stoppaa vähän lähempänä estettä, joten olin just varmaan pohkeet irti justiinsa kaivamassa kantapäitä kylkiluiden väliin, mutta en ehtinyt. Sellainen hienovaraisesti korkeampi laukka-askel, jossa ratsastajan ahteri on puoli metriä irti satulasta ja irtautumisen jälkeen on hyvä vaihtaa suuntaa ja ratsastaja jää siihen. Mä talutin loppukäynnit ja tallinomistaja, ratsastaja ja muutama muu katsoja oli ihan kauhuissaan, että loukkaannuinko mä kun ne oli nauraneet. No en. Ne oli nauraneet ihan muulle asialle kun varsinaisesti mulle. Ne monta kertaa kyseli, että onko ok, että ei ne mulle nauraneet eikä ne oo ilkeitä. Hassuja. Ahteriin vaan sattui, niin mielummin kävelin maasta, kun istuin satulassa.

Huomenna aamulla kotiin muutamaksi päiväksi. Aamulla Düsseldorfiin junalla (nyt tiedän mikä juna on paras ja vain 2h) ja lento menee Tukholman kautta Helsinkiin. Kiva istua junassa ja lentokoneessa takapuolen päällä, kun on nyt hiukka kipee sekä siitä varsan potkaisusta että tästä odottamattomasta laskeutumisesta. Laitan tässä pari ajastettua kuvapostausta talosta ja tallista sekä mahdollisesti Vilman kuulumisia. Maanantaina sitten lento Köpenhaminan kautta jälleen takaisin.

Kylmenee

Täälläkin alkaa olemaan kylmä. Lämpöasteita tänään 2-3 koko päivän ja illalla 0. Tänään satoi rakeita! Kuva todisteena. XD XD

Tänään oli normaali aamu, kuski vain hieman myöhässä. Heinät, väkirehut, oljet ja aamukahvi. Täällä ei oo maitoa vaan maitojauhetta. Blah. Avustin kolmevuotiaiden opetuksessa. Ratsastaja otti tänään ensimmäiset laukat niiden kanssa ja näytti tosi kivalle. Varsat oli ihan kummissaan, mutta käyttäytyivät tosi hienosti. Sillä ratsastajalla on tosi hyvä asento ja tasapaino, että se näyttää todella vaivattomalta ja kevyeltä se meno.

Mun meno tänään Colmanilla ei ollut yhtään niin kevyttä ja siroa. Oon elegantti ku elefantti. Yhtä joustava kun kassakaappi. Huomenna kuulemma taas hypätään. Jei!

Tallin vanha setä kommentoi aamulla sen shettiksen harjaa. Saksaksi. Toisti varmaan saman lauseen 10 kertaa ja osoitti meitä ja haroi ponin tukkaa. Ymmärsin lauseesta sanan poni. Loppujenlopuksi tajuttiin, että se kysyi meiltä, että ollaanko me ruokottu se siistiksi. Sit se rapsutteli taas ponia ja nyökytteli ponille rupatellen jotain.

Tänään jatkettiin kisavalmistautumisia (hevosten kuntoonlaiton väleissä) tekemällä kahdelle hevoselle kunnollinen trimmi sekä harjaan kääntöletit. (Ei-hevosihmisille tiedoksi: jos harja on valtoimenaan molemmilla puolilla kaulaa, se tarvitsee lettejä niin, että se harja pysyisi yhdellä puolella. Se on siistimpää kilpailutilanteessa, jos mennään tukka auki, mutta myöskin ne kilpailusykeröt on helpompi tehdä ja lopputulos on parempi.) Hauskaa päästä askartelemaan. Ratsastaja kehui kovasti Krustyn harjaa, kun olin aloittanut sen ja se lähti ratsastukseen. Täytyy sanoa, että se on aika puusilmä, kun se sanoo sitä hyväksi, koska sen JÄLKEEN mä tein sitä vielä about tunnin ja edelleen niistä sykeröistä tulisi golfpallon kokoisia, jos ne rullaisi nyt. Sillä on ihan uskomaton tuulitukka, sellainen ponimainen ja aavistuksen karkea ja kihara, että jopa mä olisin voinut antaa periksi, että menköön radan tukka hulmuten. Ratsastaja kuitenkin sanoi, että haluaa kisata letitettynä sen hevosen kanssa.  Hevosparka varmaan vihaa mua, kun mä oon repinyt sen valtavaa (kaboom) kuontaloa siistimmäksi. Tosin ratsastuksen jälkeen se oli korvat lerpallaan alahuuli kavioissa asti roikkuen. Väsynyt hyvästä hyppytreenistä siis. Toisen tallin ratsastaja katsoi sitä menoa vähän aikaa ja kysyi, et oonko mä huumannut sen jollain. Se tuntee nämä hevoset ja tietää, että se on aika meneväinen kaveri, kun on "lots of blood". eli paljon täysveristä. Krusty on ihana, groomin unelma, aina korvat iloisesti pystyssä, kiltti ja todella kiva käsitellä ja se rrrrrrakastaa rapsutuksia. Mikään ei ole sille ongelma, jos vähän raaputtaa kaulasta. Sen hintakin on ihana, vissiin yli 70t. Miettikää! MÄ saan koskea sen hintaluokan eläimeen!!! Mahtavaa.

Vilma trimmaa "Big One" -heppaa

Käytiin katsomassa tallinomistajan toista ranchia. Siellä oli siitoshevosia ja varsoja sekä kaikenlaisia muita maatilan eläimiä. Hanhia, kanoja, possuja ja muutama lehmä ilmeisesti pihvikarjaa hevosten kanssa samalla laitumella.

Meidän host-emäntä ei ollu kauheen innoissaan, kun se oli valmistellut tanskalaisen ratsastajatytön kanssa illallista ties kuinka pitkään ja sen jälkeen odottaneet ja odottaneet ja odottaneet meitä tallista varmaan puolitoista tuntia. Työpäivän pituus 12,5h. Ne on sitä mieltä, että se ratsastaja on ihan crazy ihmettelevät, että miks meidän pitää kulkea sen kanssa, koska tästä samasta talosta kulkee tosiaan se tanskalainen ratsastajatyttö. Tallinomistajaa/opettajaa ei vissiin kiinnosta meidän työpäivän pituus, vaikka sopimusta kirjoittaessa siinä oli se työpäivien ja -tuntien määrä ja omistaja ne näki ja luki. Aika kyllä kuluu todella nopeasti siinä puuhastellessa.

Mä lähden täältä ylihuomenna käymään kotona lasten luona. Arvatkaas onko jo ikävä?