Poni muutti meidän kuntoonlaittopaikalle ilmeisesti pidemmäksi aikaa, joten nyt laitetaan kaikki vain käytävällä. Tosin on meillä ollut välillä tässä kaksi hevosta menossa ratsastukseen ja kaksi tulossa, joten käytävällä on laitettu muutenkin kiinni. Täällä hevoset voivat ohittaa toisensa käytävällä ihan ilman ongelmia. Mun kokemuksen mukaan aika harvalla tallilla Suomessa saa käytävällä hevoset kulkea toistensa ohi ilman vähintäänkin omistajan/tallinpitäjän sydänkohtausta. Tosin nää hevoset ei näytä lainkaan siltä, että ne edes ajattelis mitään potkiskelua, vaan ne kulkee tyytyväisenä perässä kuin ajatus.
Tämä on haropers...haja-ahterinen noita-akkaluuta. Tän kanssa on täydellisesti mahdotonta lakaista olkea tai heinää, koska puolet tarttuu harjaksiin ja menee pitkälle sinne, mistä olen jo lakaissut... Argh. Tosin nyt mulla menee näiden luutien kanssa paremmin, mutta mä olen löytänyt lempparin. Yritän epätoivoisesti jemmata sitä tonne valjashuoneen avoimen oven taakse, kun en kehtaa tehdä samalla tavalla kun se vanha setä. Se vie sen oman lempparinsa varastoon piiloon. :D
Tänään oli mielenkiintoinen aamu näin tallitekniikan kannalta. Näin niiden tyhjennystä. Tammoilta ja varsoilta putsattiin karsinat Bobcatilla. Aromi on aika tymäkkä, kun ton koko keon avaa.
Molemmat ovet auki ja Bobcatin pihtikauhan alaosalla se nosti ja rullasi tota patjaa ylös ja sitten sai siitä hyvän otteen. Bobcatilla tosin ei aina ihan meinaa voima riittää. Tolla nostellaan myös niitä jättimäisiä heinä- ja olkibaaleja, eikä ole harvinaista, että pitää mennä tonne taakse roikkumaan vielä muutamaksi ylimääräiseksi kiloksi, ettei catti vedä nenilleen.
Karsinoihin laitettiin pohjaksi kaksi paalia purua. Huomisesta eteenpäin ryhdytään jälleen täyttämään oljella. Olen nähnyt purua laitettavan muutamiin sellaisiin karsinoihin, jotka on tosi märkiä. Täällä on pari sellaista hevosta, jotka vissiin pissii ihan järkyttäviä määriä, koska aamulla karsina on märkä.
Kolmevuotiaan toinen laukka ikinä ratsastaja selässä. Ensimmäinen laukka koko maneesia ympäri. Sai porkkanaa, oli tosi "brave young". Ratsastaja oli todella yhtä hymyä tämän päivän nuorten jälkeen aamulla.
Tässä on Krusty (pusu) ja kääntöletit. Letitin eilen siis tämän ja Lanikin. Tänään oli vuorossa Big One ja voi luoja, miten sen kaula vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu... Kaulaa on vissiin saman verran kun mulla pituutta ja lettejä tuli ainakin viiskyt. Se vihasi koko nyppimishommaa, joten mä tein suosiolla osan hienovaraisesti saksilla. Se on niin suuri, että jakkara ei riittänyt, jos se nosti päätä ylös ja arvatkaa nostaako pään ylös, jos se ei tykkää harjan kiskomisesta. Myöskin sen kokoinen hevonen kun ottaa pienen askeleen tai heilauttaa pienesti päätä/kaulaa, niin se on VALTAVA liike ja sit pitää siirtää penkkiä.
Tässä on leipärosvo-Lily. *sydän*
Mä hyppäsin tänään taas Colmanilla ja tipahdin. Oli kuulemma tismalleen sama este, jolta se ostajaehdokas oli heittäytynyt tantereeseen. Colman oli sen hypännyt sen kanssa ja sit eivät olleet ratsukkona tienneet kumpaan suuntaan pitäisi mennä ja tiet olivat erkaantuneet. Nyt se kielsi mulle sille samalle esteelle ensin ihan esteen juureen, kohteliaasti Colman kyllä hidasteli ennen estettä, että kielto ei ollut yllätys ja pysyin hyvin kyydissä. Nou hätä, uusi lähestyminen ja sitten se tekikin äkkikäännöksen kaksi askelta ennen estettä, mihin mä en ollut varautunut lainkaan. Mä olin varautunut siihen, että se stoppaa vähän lähempänä estettä, joten olin just varmaan pohkeet irti justiinsa kaivamassa kantapäitä kylkiluiden väliin, mutta en ehtinyt. Sellainen hienovaraisesti korkeampi laukka-askel, jossa ratsastajan ahteri on puoli metriä irti satulasta ja irtautumisen jälkeen on hyvä vaihtaa suuntaa ja ratsastaja jää siihen. Mä talutin loppukäynnit ja tallinomistaja, ratsastaja ja muutama muu katsoja oli ihan kauhuissaan, että loukkaannuinko mä kun ne oli nauraneet. No en. Ne oli nauraneet ihan muulle asialle kun varsinaisesti mulle. Ne monta kertaa kyseli, että onko ok, että ei ne mulle nauraneet eikä ne oo ilkeitä. Hassuja. Ahteriin vaan sattui, niin mielummin kävelin maasta, kun istuin satulassa.
Huomenna aamulla kotiin muutamaksi päiväksi. Aamulla Düsseldorfiin junalla (nyt tiedän mikä juna on paras ja vain 2h) ja lento menee Tukholman kautta Helsinkiin. Kiva istua junassa ja lentokoneessa takapuolen päällä, kun on nyt hiukka kipee sekä siitä varsan potkaisusta että tästä odottamattomasta laskeutumisesta. Laitan tässä pari ajastettua kuvapostausta talosta ja tallista sekä mahdollisesti Vilman kuulumisia. Maanantaina sitten lento Köpenhaminan kautta jälleen takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti