Pe-pe-pe-pe-perjantai

Tänään aamulla meidän kaverina oli eräs vanhempi setä, joka on ihan täysin saksalainen. Se ei puhu sanaakaan englantia. Saksahan kuulostaa kovin kulmikkaalta kieleltä, joten se setä on kovin sellaisen äreän oloinen. Kuitenkin se heitteli meitä suklaalla ja rapsutteli sitä pientä sievää shettistä ohimennessä, kun jaettiin heiniä ja sen jälkeen jaettiin väkirehuja. Söpöä. Sillä sedällä on samanlainen takki kun mulla: keltainen huomioliivitakki. Jokatapauksessa tämä setä on ilmeisesti tottunut tekemään ne hommat itsekseen, koska me ei juurikaan päästä tekemään mitään sen kanssa. Se jakaa heiniä, se jakaa olkia ja me avataan sille korkeintaan karsinan ovi. Vilma toisella puolella käytävää ja mä toisella. "Tee työtä jolla on tarkoitus." Se puhuu meille saksaa. Katsoo päin ja puhuu vähän lisää saksaa. Meistä on kyllä sekä tallinomistaja että ratsastaja sanonut tälle sedälle, että me ei ymmärretä saksaa, mutta silti se rupattelee meille jotain. Tai viittilöi kädellään, että voi viedä sitä heinäkärryä eteenpäin tms. Eihän se voi antaa meille tehtäviä, kun me ei ymmärretä mitä se sanoo. Voi olla, että se ajattelee asioiden sujuvan helpommin, kun ei tarvitse yrittää selittää mitä pitää tehdä.

Vilma kiteytti aika hyvin, että nyt ymmärtää hevosiakin paljon paremmin, kun ei ole kovin yhteistä kieltä. Sitä terästäytyy katsomaan ihmistä ihan eri tavalla, kun lukee äänenpainoja ja elekieltä likimain 100%. Mihin puhuja katsoo? Mihin puhujan kädet viuhtoo? Tai jos puhujalla on kädessä joku esine (suitset, kuolaimet tms.), niin mitä se niistä kertoo?

Useamman kerran päivässä me tehdään Vilman kanssa töitä niin, että meidät laitetaan puuhastelemaan yhdessä. Se fiilis, kun "tähänkin tarvitaan kaksi." Viemään vaikkapa säilöheinäbaalin kuoret roskikseen. Mun pitäisi tosin opetella olemaan enemmän hiljaa ja antaa Vilman käyttää itse englantia. Shut up.

Talon omistajan koira, Viele. *sydän*

Tänään nuoret hevoset oli siis vain tarhassa ja aikuiset kävelytyskoneessa ja muutamilla ratsasti tallien groomit. Me juoksutettiin tallinomistajan vaimon hevoset. Minä toisen ja Vilma toisen. Hevosten nimistä ei ole aavistustakaan.

Tältä näyttää saksalaishevosen turpa.

Kuva maneesista.

Ylhäällä ei ole katsomoa, vaikka näin äkkiseltään voisi luulla. Tämä ei siis ole mikään kilpailupaikka, vaan ihan treenauspaikka, joten yläkerta oli täynnä samanlaista roinaa kun mitä suomalaisillakin talleilla. Vähän kaappia, jotain hyllyä, vanha jääkaappi, valaisimia jne. Ihmiset on täällä ilmeisen samanlaisia kun Suomessakin.

Tallilla kävi tänään ilmeisesti eläinlääkäri antamassa rokotteita, koska groomille annettiin paketti ja sitten kaikki hevospassit oli sillä. Näillä on myös kannettava röntgenlaite jalkojen kuvauksia varten. Tänään kävi yhdellä hevosella asiakas katsomassa ja sitä varten se ell oli kai tälle päivälle pyydetty. En tiedä mitä muuta siinä oli tehty, koska oltiin poissa. En tiedä kuinka hevosen ostopäätöksen kävi tai mitä se maksaa. Kiva heppa hoitaa ja käsitellä, mutta aikamoinen hapannaama karsinassa.

Yksi näistä hienoista myyntihevosista oli kuulemma eilen iltaruokinnalla potkaissut karsinan ovea kohti ja siinä olevaa ikkunaa. Sen takajalka oli tullut sieltä yli ja siinä on pieni ihorikko, mutta valtavasti karvaa pois kintereestä. Tamma. Jalka on kun tukki. Siihenhän Suomessa laitettaisiin paikasta riippuen kaikenlaisia kääreitä ja kylmäyksiä ja puhdistuksia ja ja... Täällä siihen oli laitettu jotain valkoiseksi muuttuvaa spray pulveria ja se on siinä sitten. Meillä olis kyllä ollut aikaa letkuttaa sen jalkaa tänään, mutta ei kuulemma tarvinnut. Käytävällä se käveli kyllä ihan puhtaasti eikä näyttänyt aristavan ollenkaan, mutta se nyt ei vielä kerro kaikkea. Onneksi ei ollut meidän vuorolla, koska se olisi ollut aika hirveää selittää, että se vaan potkaisi siitä yli ja tuli haava ja nyt teidän huippuheppa on kolmejalkainen... Huh. Onneksi.

Tänään käytiin iltapäivällä taas Munsterissa pyörimässä, mutta siitä lisää mahdollisesti huomenna. Kerään nämä kaupunkihöpötykset sitten omaan päivitykseen.