sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Työtunneista

Työssäoppimisen sopimuksessa on työpäivien määrä sekä tuntimäärä. Työpäivien kokonaismäärä ei muutu vaikka täällä ulkomailla nyt ollaankin, mutta Suomessa sopimuksessa luki 7h15min + ruokatauko. Meidän sopimuksessa luki 40h viikossa.

Mulla neljän viikon aikana pitäisi olla 20 työpäivää. Tähän mennessä niitä on tullut 17. Ensi viikolla on kuusi työpäivää tiedossa (ellei jotain maagista ihmettä tapahdu), joten sopimuksen päivien määrä ylittyy. Mä olin kaukaa viisas lentolippuja varatessa. Jotenkin osasin aavistaa, että ylityötunteja tulee ja välttämättä vapaita ei oo la+su, niin uskalsin ottaa itselleni viiden päivän vapaan Suomeen lapsia halaamaan. Tosin ajattelin niinkin päin, että jos siitä tulee työpäivien vajausta, niin voinhan aina tehdä ne Suomessakin, koska mun työharjottelupaikka Suomessa on oikein mutkaton.

Neljän viikon työtunnit 40h viikossa tarkoittaisi yhteensä 160h. Tähän mennessä tunteja on tullut 173h. Rreilusti yli neljän viikon tunnit kolmessa viikossa ja mä olen ollut kuitenkin viisi päivää pois. Työpäivissä ikävimmäksi asiaksi on muodostunut se syömisen ennakointi. Koskaan ei tiedä millon pääsee syömään, vai pääseekö. Pitääkö ottaa eväät mukaan vai ei. Jos otetaan eväät, niin sitten ne useimmiten menee hukkaan, koska just sillon mennään johonkin syömään. Sitten jos mennään ravintolaan syömään, niin maksaako meidät joku vai maksetaanko itse. Jos me maksetaan itse, niin tottakai me haluttais valita normaali ruokakauppa ja ostaa sieltä ruokaa tai tehdä eväät etukäteen. Opiskelijabudjetti... Aamupala ennen seitsemää. Joskus on noin yhdeksän aikaan kahvitauko, ei todellakaan aina. Lounas on joskus kahden ja kolmen aikaan, joskus jopa neljältä, mutta kerran taisi olla kahdeltatoista. Talolle päästään seitsemän tai kahdeksan aikoihin.

Tämän tallikokemuksen perusteella suomalaiset ovat kyllä järjestelmällisyyden kiistattomia kuninkaita verrattuna saksalaisiin.

Host-perhe ja tallilla olevat hevosenomistajat on tietenkin meidän kanssa näistä työajoista rupatelleet. Ne tuumaavat, että täähän on ihan hullua!! No niin on!! Eilen oltiin molemmat varmasti ihan kuolleen näköisiä, eikä kovin paljon aamupalalla tallissa mitään sanottu. Istuttiin hartiat lysyssä ja ryystettiin vapisevilla käsillä kahvia valkoisiin naamoihin molemmat termospullot tyhjiksi. Saksankielen taito on vähän niin ja näin, mutta se äkäinen vanha setä puhui siinä sen tallinomistajan kanssa ja olin erottavinani keskustelun menevän jotenkin niin, että vanha setä tuumasi tallinomistajan olevan ihan natsi, kattokaa nyt noita suomalaisia, kun ne on ihan kaput.

Mä en halua kuulostaa siltä, että vinivinivalivaliuliuli on ihan liian rankkaa yhyy yhyy yhyy. Mä tiedän, mitä hevosala on. Mä tiedän mitä työnteko on. Mä tiedän, että ei voi tuijottaa kelloa, kun eläinten kanssa ollaan tekemisissä. Monessa muussakin työssä tietenkin voi tulla tapahtumia, mitkä tietää auttamattomasti ylityötä.

Jos Lidliin pääseminen "lyhyen" 8,5h päivän jälkeen tuntuu suurelta ja eksoottiselta turistikohteelta, niin ei tää ihan oikein mene. Muistutetaan vielä, että meillä ei ole mitään kulkupeliä, vaan ollaan ihan täysin muiden hyväntahtoisuuden varassa, että päästäänkö me käymään esim kaupassa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti