Hevosten hoidon yhteenveto

Suurimman osan asioista oon jo varmaan unohtanut, kun kotiinpaluun jälkeen on ollut elämä enemmän kun kiireistä. Jokatapauksessa vielä kertauksena. Kaivelin vielä ison kasan kuviakin puhelimen kätköistä. :) Niitä voisin johonkin väliin koittaa vielä tunkea.

Karsinat:

Olkipohja, johon laitettiin purua vain, jos se tuntui liian märältä. Karsinoita ei siivottu, vaan joka aamu sinne laitettiin uutta olkea. Pohja nousi siis kokoajan ja sinne alle jäänyt kakka lähti kompostoitumaan jo heti. Karsinat tyhjennettiin kokonaan aika-ajoin. Meidän aikana kerran, mutta arvelisin, että muutaman kuukauden välein, koska osa karsinoista oli jo aika korkealla meidän sinne saapuessa.

Vähän alle 2 tällaista paalia meni päivässä.

Ruoka:

Kaikki, mitä koulussa opetetaan hevosen vatsan toiminnasta ja suoliston tasapainosta voidaan heittää romukoppaan. Hevoset saivat loppujenlopuksi ruokaa tosi epäsäännöllisesti. Heinät aamulla ja iltapäivällä. Kaurat/pelletit aamulla ja päivällä. Kaurojen jako alkoi toisesta päästä tallia ja heinät toisesta päästä. Kaurapäädyn hevoset saattoivat odottaa heiniään tunnin verran. Muistan Suomessa joskus jonkun maininneen pH tasapainon... Maissia saivat päivällä. Joskus tunnin ennen kauroja, joskus kaurojen jälkeen. Välillä yksi kauhallinen per hevonen, joskus kaksi, jolloin kauroja vain kourallinen, aina ei maissia annettu ollenkaan. Joskus ne sai jonkun maissi-kaura-jauho-jotain -seoksen veteen liotettuna. Ei aavistustakaan mitä, koska se vanha setä selitti meille kaiken kyllä sujuvasti saksaksi. Mun saksankielentaito ei venynyt ihan siihen asti.

Arvatkaa pakattiinko kisareissulle koskaan ruokaa hevosille mukaan. Ei.

Varusteet:

Kaikilla hevosilla käytettiin samoja varusteita sopi tai ei. Tosin eipä ne hevoset kovin pitkiä aikoja satula selässä menneet (ratsastus ei siis tainut koskaan olla 60min, kuten meillä tavallisessa ratsastuskoulussa oppineilla on tapana ajatella) ja jokaikisen askeleen menivät oikeinpäin, joten ehkä sen takia satulan supersopivuudesta ei niin ollut väliä. Suitsia hieman eri, vähän hevosesta riippuen. Samoin satulavöitä hevosen vatsanympäryksen mukaan. Vatsapanssarit oli hypätessä likimain aina. Kaikilla samat harjat, kaviokoukut, riimut, narut. Kaikki siellä tallin toisessa päädyssä. Yhdellä hevosella käytettiin omaa kuivatusloimea, koska sillä oli jotain hilsettä selässä suoraan satulan alla. Mikä se on? "Emmä tiiä" -vastaus. Hoito-ohjeena tämä nuori poika sanoi: ei-kosketa-siihen. Mun pienessä mielessä diagnoosi oli "harjaamaton hikinen selkä kehitää hilselaattaa etenkin kun sitä ei hoideta". Harjasin ja rapsutin viimeisen kaksi viikkoa. Anteeksi tottelemattomuuteni. Hevonen nautti naama rullalla ja viikon aikana se hilse katosi.

Hevosten hoito:

Hevoset harjattiin ennen ratsastusta. Ratsastuksen jälkeen fleeceloimi ja kuivumisen jälkeen harjaus ja oma loimi selkään. Loimet oli likaisia. Viimeisen viikon aikana niitä pestiin jopa, vaikka alussa mä vähän ajattelin, että pestäänkö lainkaan. Klipatuilla oli kaksi loimea päällekäin, vaikka lämpötila oli muutamana päivänä 15 astetta. Muutaman kerran lämpimällä kelillä mä kuorin niiltä päälimmäiset viltit pois, kun oli kuumissaan vain karsinassa seisomisesta. :D Kaikilla muilla hevosilla oli ohut loimi päällä. Nuorilla koulutettavilla ei ollut loimia.

Häntiä selvitettiin showshinen kanssa urakalla ja se viiden litran täyttöpurkki oli kyllä hyödyllinen.

Kavioita puhdistettiin aina ennen karsinasta poislähtöä. Ratsastuksen jälkeen kaviot aina pestiin vedellä päältä ja alta. Jalat suihkutettiin vedellä hiekasta puhtaaksi. Kaviot myöskin öljyttiin jokaisen ratsastus+pesukerran jälkeen. Hevosilla oli aina ratsastaessa etujaloissa jännesuojat. Takajaloissa oli parilla hevosella kisoissa suojat. Arvatkaa laitettiinko hevosille kuljetussuojia lainkaan reissuille? Ei. Ei minkäänlaisia suojia mihinkään jalkaan kuljetuksen ajaksi.

Varsojen koulutus:

Varsoja koulutettiin... ei mitenkään. Varsat päästettiin pihalle emänsä kanssa niin, että varsat juoksentelivat vapaina. Puolivuotiaat ei nyt enää kulje emänsä perässä, joten aikamoista bingoa saada ne uteliaat koipeliinit kulkemaan haluttuun suuntaan. Myös ne varsat ilman emää päästettiin vapaina pihan poikki tarhaan. Ei talutettu, koska niillä ei ollut riimuja, eikä niitä oltu riimuihin totutettukaan. Mulle annettiin tehtäväksi antaa muutamalle varsalle jotain mineraalilisää. Veikkaan vahvasti jotain kalkkisekoitusta, koska purkissa luki osteo-jotain ja vaatteisiin kuivuessaan se oli vähän kipsin tapaista mömmöä. Mutta arvatkaas kui helppoa on saada ihmistä pelkäävä varsa lassottua karsinassa kiinni niin, että se pysyykin paikallaan sen aikaa, kun sille työntää ruiskulla tavaraa suuhun? Yksi ruokittava varsa asui emänsä kanssa ja kaksi varsaa asui samassa karsinassa yhdessä. Loppujenlopuksi hylkäsin riimun ja käytin pelkkää riimunarua kiepautettuna lenkillä niskan ja turvan ympärille ja tiukalla otteella nyrkki leuan alla pitämässä koko komeutta kasassa. Varsat tottuivat tähän aika hyvin, joten viimeinen viikko niiden kanssa oli jopa helppoa.

Tästä päästäänkin hyvin kengittäjän käyntiin varsojen luona. Viidestä varsasta tarkoitus oli vuolla neljä. Kaksi, joita olin käsitellyt antoi kiinni. Kaksi, joita ei oltu käsitelty, ei saatu karsinasta kiinni. Mä ihmettelen kovasti, että miksi mun piti mennä niitä sieltä hakemaan, koska siinä oli tallinomistaja, kengittäjä ja kengittäjän apupoika. Mihin siinä tarvitaan suomalaista harjottelijaa pitämään varsasta kiinni, kun eihän mulla ole mitään voimaa siihen. Yksi varsa repi riimunarusta lukon poikki, sellainen painiottelu.

Mä itse henkilökohtaisesti painin mielummin pikkuvarsan kanssa siitä, että hyväksyykö varsa kosketuksen vai ei. Tai en mielelläni paini lainkaan, jos sen voi mitenkään välttää. Puolivuotiaalla on liikaa kokoa ja voimaa siihen, että mä haluaisin ottaa yhtään erää niiden kanssa. Tapansa kullakin. Mun villi arvaus tähän käsittelyn vähyyteen on se, että varsoilla säilyy kunnioitus/pelko ihmiseen niin, ettei ne ala kuvittelemaan vanhempanakaan, että ihminen on leikkikaveri. Jostain joskus luin, että pyritään käsittelyn vähyydellä takaamaan varsalle mahdollisimman stressitön elämä ennen töiden alkua.

Matkapäivä

Pakkaustetristä. Mulla oli aika vajaat laukut kun tulin ja nyt on aika täydet. Sain tosiaan tallinomistajalta ne kaksi takkia ja sitten ostin uuden fleecen, pari paitaa ja sitten paljon suklaata ja keksejä ja suklaata sekä hieman vielä lisää suklaata. Suomessa käydessä otin yhdet lämpimämmät kengät vielä mukaan myös, vaikka tosin Suomeen mennessä otin jotain turhaaksi paljastunutta tavaraa pois.

Mä olen kaikenlisäksi maailman huonoin matkavalmistautuja pakkaamisen suhteen. Mä saatan pakata laukun muutenkin noin kolmekymmentä kertaa ihan vain siksi, että mä en muista mitä mä olen sinne laittanut ja sitten pitää tarkistaa uudelleen. Tätä tapahtuu kotona. Täällä puolestaan mä pakkasin eilen jo "kaikki" valmiiksi aamulla. Kuitenkin kaupunkiin lähtiessä mä jouduin kaivamaan ne kengät sieltä laukun pohjalta, koska ne oli ne mukavammat kengät kaupunkikävelyyn.

Saa ihan kieli keskellä suuta viikata vaatteita oikean kokoisiksi, että saa mahdollisimman optimaalisesti täytettyä jokaisen nurkan laukusta. Hyvältä näyttää.

Yhtäkkiä muistuu mieleen, että mulla onkin kengät alakerrassa, ja menee koko tetris uusiksi. Vaatteiden uudelleenviikkaus, koska kengät olivatkin sen muotoiset, ettei se sopinutkaan alkuperäiseen viikkausmalliin. Kengät täyteen tavaraa ja sitten jälleen suunnittelemaan uudelleenpakkaus.

Mitä päälle matkalle? Nahkatakki näyttää hyvälle ja sitäpaitsi se sopii nyt paremmin kun tullessa, koska mä olen laihtunut. Paitsi nahkatakki on tähän keliin liian kylmä, yöllä taisi olla jopa -2. Kaivetaan untuvatakki laukusta ja asetellaan nahkatakki tilalle. Voisi tosin ottaa vielä fleecen ton untuvatakin kaveriksi, kun ilman takkia on lentoasemalla/koneessa kylmä, mutta takin kanssa kuuma/epäkäytännöllinen. Tästä alkaakin fleecen metsästyksen operaatio. Laukut valmiina. Käsilaukkuun menee vielä kalenteri, kirja, rahapussi, passi... passi on muuten siinä toisessa käsilaukussa, jonka pakkasin isoon laukkuun.

Juna-aikataulujen mukaan meidän pitää lähteä täältä 14.17 junalla, jotta ollaan riittävän aikaisin Düsseldorfin lentoasemalla. Se on kyllä vähän turhan aikaisin, mutta seuraava juna menee tunnin päästä ja se on kyllä sitten jo liian myöhään. Voisi viedä laukut jo eteiseen.

Ai niin, mulla on vielä olohousut päällä. Mä olinkin pakannut ne matkahousut sinne laukkuun jo. Sitten laukku kiinni ja katse ympäri huonetta. Mikäs punainen muovipussi tuossa onkaan?

Ne eiliset vaateostokset!

Joulumarkkinat

Herättiin joskus ennen kymmentä. Mä koitin aktiivisesti vielä kääntää kylkeä, mutta nälkä ja vessahätä ajoi ylös. Siitähän se päivä lähti käyntiin. :) Aamulla taisi olla pakkasta, kun näytti ruoho olevan vähän kuurassa.

Sieltä se juna saapuu! Kello on puoli kaksi ja näin paljon sumua!

Ich bin ein Berliner!

Tämmöiset on jonkun ilmeisesti taidemuseon portaat. Ainakin näin me yritettiin suomentaa. Aika jännä!

Münster oli täynnä jouluvaloja! Valtava muutos siihen kolmen viikon takaiseen kaupunkireissuun! Kaupat, missä me oltiin käyty jo, oli kaikki koristeltu joulujuttuihin ja muuta! Sanoinkuvaamatonta, kuinka ihan siinä keskustassa oli likimain kaikissa ikkunoissa samanlaiset jouluvalot. Muutamia lamppuja jokaisen ikkunan alla. Säännöllisen epäsäännölliset vanhat ikkunarivistöt tuikkivat lämmintä keltaista valoa. Monta puuta oli myöskin hunnutettu jollain valoverkolla sekä pylväissä oli punainen nauha ja (teko)havunauha kiedottu ymprärille ylös asti. Näyttää siltä, että täällä tosiaan tykätään joulusta. :)

Näitä joulumarkkinakojuja oli ryppäinä ainakin kahdessa kohdassa kaupunkia. Ensin ajateltiin tämän kuvassa näkyneen keskittymän jälkeen, että ompas pieni. Hämeenlinnan torikin on isompi. Ilmeisesti niitä tulee sitten vielä lisää, kun joulu lähestyy. Kojuista löytyi kaikenlaista tavaraa ihan ruuasta rihkamaan. Valinnanvaikeutta lähinnä siinä, että mitä sitä voi ostaa, että mikä on made-in-china -tavaraa ja mikä oikeasti jotain saksalaista, jota ei Suomesta saa. Monta kivaa ruokakojua jäi kokeilematta, kun ulkona oli liian kylmä ja haluttiin sisälle syömään.

Kuvassa näyttää aika ankealta, mutta livenä nämä oli tosi hienoja ja huolellisesti tehtyjä suklaita! Ostettiin hevosenkengät vielä kiitokseksi näille meitä auttaneille ihmisille täällä.

Ensimmäiseltä torilta lähdettiin kävelemään satunnaiseen suuntaan ruokapaikkaa etsien. Yhtäkkiä lauma ihmisiä seisoo keskellä katua ja risteystä ja parvekkeella on jonkinlainen orkesteri soittamassa joululauluja! Me kuultiin yksi lyhyt ja sen jälkeen ne lopetti. Höh. Oltais kyllä kuunneltu pidempäänkin! Ne lopetti aika tarkalleen niin, että kirkonkellot aloittivat sen jälkeen lyönnit. Täällä kirkonkellot ei ole ankeita bong......bong........bong... vaan ne kilkattavat iloisen epärytmikkäästi monta kelloa yhtäaikaa. Jos on yhtään herkkä äänille, niin saattaisi pitää sitä aika ahdistavana. Mun mielestä mukavaa. Tosin tänään ne soitteli kirkonkelloja melko erikoisesti. Yksi kirkko aloittaa kymmentä vaille, yksi tasalta, toinen lopettaa tasalta ja toinen kymmentä yli. Viideltä, kuudelta ja seitsemältä ainakin.

Me käytiin kolme viikkoa sitten syömässä sellaisessa paikassa kun ExtraBlatt. Tänään mentiin samaan paikkaan, koska ruoka oli ihan hyvää. Se on vähän baarin ja ravintolan välimuoto. Siellä näkyi ihan lapsiperheitä syömässä, mutta myös sitten nuoria vaan hengailemassa juomat kädessä. Viimeksi meidän tarjoilija kaatoi meidän juomat viereisessä pöydässä istuvan herran niskaan. Tällä kertaa tismalleen sama tarjoilija kaatoi meidän juomat viereisessä pöydässä istuvan rouvan niskaan. Onko meillä joku huono karma? Paikka oli täynnä ja henkilökuntaa taisi olla hieman liian vähän. Meidän tarjoilija unohti meidät varmaan kokonaan, koska me odotettiin siinä sitten juomien kanssa puoli tuntia ennen kun meiltä tultiin kysymään, että haluatteko syödä jotain. Yes, please!! Tarjoilija näytti siltä, että voisi vajota maan alle, jos ehtisi.

Käytiin ostamassa glögiä. Tai lämmintä punaviiniä, missä on vähän joulumaustetta mukana. Glühwein. Olisko se suomennettuna hehkuviini?

Täällä ihmiset saivat sen oikeaan kuppiin. Ihmeteltiin, että miten ne antaa oikean kupin, eikö niitä varasteta? Ihmiset toivat ne kupit kiltisti takaisin kojulle! Me otettiin pahvimukiin, koska lähdettiin tallustamaan junan suuntaan.

Tällainen koju. Alkoholia myydään näin keskellä katua ihan ilman mitään anniskelualueita. Onnistuisiko Suomessa...? Näillä oli tarjolla kaikenlaisia juomia. Ihan munatotista (eier punch) minttukaakaoon. Väkeä oli tällä kojulla (noh, muuallakin) tungokseen asti ja ihmiset vaelsi kaukanakin kojusta näiden mukien kanssa, mutta aina näkyi porukasta joku, joka keräsi mukit ja vei ne kojulle. Kojuja oli tuolla markkinoidenkin seassa useita. Joulumarkkinoilla oli aika kapeaksi jätetyt käytävät kojurivistöjen välillä. Ihmisiä oli hirmuisen paljon. Kaikki oli iloisia. Oli nuorisoporukoita katselemassa. Oli vanhuksia, lapsiperheitä, kaikkia! Espan joulumyyjäisiä Helsingissä en ole moneen vuoteen nähnyt, mutta samaa luokkaa voisin kuvitella olevan.

Terveisiä äidille. Junassakin julisteet muistuttavat, että pitää muistaa huolehtia omasta laukusta hyvin.

Tultiin paluumatka junalla pummilla, koska me ei osattu ostaa lippua automaatista. Se automaatti ei tunnistanut meidän haluaman aseman nimeä sitten mitenkään. Meillä oli runsaasti aikaa ja ehdittiin kokeilla useampaakin automaattia ennenkun annettiin periksi. Ostetaan junasta, kun tulomatkallakin lippuautomaatti oli junassa. Sitten kun hypättiin junaan, niin siinä automaatissa luki, että ei ole toiminnassa. Nice. Ei voi mitään. Jännitystä elämään vielä näin viimeisillä hetkillä.

Päästiin talolle joskus puoli kymmenen jälkeen. Täällä oli yksi hevosenomistaja tallilta ja se kertoi hauskoja juttuja niistä hevosista ja toisen tallin omistajasta. Olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin.

Huomenna kotiin! 

Viimeinen työpäivä

Suokaa anteeksi pessimistisyyteni näin eilisen jälkeen. Oltiin Vilman kanssa pyydetty lauantaita vapaaksi jo useampaan kertaan. En usko. Lauantaina on kisat. Olisi kiva nukkua ja käydä joulumarkkinoilla ihan rauhassa. Sunnuntaina kuitenkin on lähtöfiilis koko päivän, vaikka lento lähtee vasta kuudelta.

Me pakattiin siis kaikki tavarat nyt aamulla laukkuihin. Lähdettiin siis pois siitä alkuperäisestä majoituspaikasta (hulppeasta lukaalista), koska niille tuli valtava kasa ystäviä ja ne tarvitsi sen vierashuoneen itsellensä. Vaihdettiin yöpaikkaa meidän suomalaiselle yhteyshenkilölle. Vaikka se valtava kartanolukaali oli aivan mahtava, niin ihanaa päästä normaaliin taloon ja puhua suomea.

Ratsastaja oli ihan haavi auki aamulla, että miten te nyt lähdette, että eikö teillä vasta sunnuntaina se lento lähtenyt? Joo, mutta vaihdetaan paikkaa. Hurja operaatio työntää meidän valtava määrä tavaraa sen valmiiksi täyteen Audiin. :D Se kysyi, että ollaanko me huomenna kuitenkin tulossa kisoihin. Sanottiin, ettei vielä tiedetä, kun tallinomistaja ei ole vastannut meidän vapaapäiväpyyntöön. Ratsastaja oli koko päivän jotenkin vaivaantunut. Lähtiessä ei oikeen tiennyt mitä sanoa. "Toivottavasti teillä oli kivaa ja toivottavasti opitte täällä paljon. Hänellä oli tosi mukavaa, että hänellä oli apua ja oli ihan mahtavaa, että me oltiin hänen apuna." Mä vihaan tällaisia hei-hei:tä. Pännii ja väsyttää ja ärsyttää ja tekisi mieli sanoa, että hyvä jos jollain oli kivaa. Olihan tää omalla tavallansa ainutlaatuinen kokemus. Se jää nähtäväksi, että onko tästä tulevaisuudessa hyötyä, koska tässä vaiheessa kaikki oppiminen ja kokemus nivoutuu päällekäin niin, että on mahdotonta sanoa, mitään yksittäistä upouutta ahaa-elämystä. Kiitettiin kovasti saamastamme mahdollisuudesta päästä tänne sekä kiitettiin kuljetuksesta.

Tästä esteestä on pitänyt ottaa kuva jo aikoja sitten, mutta ei ole koskaan ehtinyt. Siinä on siis paikanomistajan logo. :D Sascha Piotrowski Sporthorses. Numerokin näkyy, jos joku haluaa ostaa mulle Big Onen joululahjaksi! *vink, vink*

Aamulla me syötiin aamupala ylhäällä. Se kävi meille lähileipomosta hakemassa suklaakroisantit. Tuntia myöhemmin toisen tallin omistaja oli hakenut valtavan määrän sämpylöitä ja erilaisia pullia molempien tallien aamuporukoille. Kaksi tuntia myöhemmin se sanoi, että pitää yhden ratsastustunnin ja voidaan sen aikana taukoilla yläkerrassa ja juoda kahvia. Taas syötiin eväsleipiä.

Normaali päiväjärjestys näin muuten. Hevosia kävelytyskoneeseen ja pois. Sitten nuorten ratsastus ja muutama aikuinen hevonen. Hauska seurata, kun siellä on nyt yksi nuori ihan juuri tulleena, jota vasta ensimmäisen kerran nyt juoksutettiin satulan kanssa. Mietittiin, että niin ne viisi muuta on olleet tässä tilassa neljä viikkoa sitten. Miten valtavan paljon nuori hevonen oppii neljässä viikossa, kun nyt niillä mennään maneesissa ihan likimain normaalisti ja kaikki on menneet muutaman puomin ja muutaman ristikonkin yli. Mä tulen kirjoittamaan vielä muutaman tekstin tämän reissun jälkeen, koska monesta asiasta on kiva saada yksi kokonainen teksti. Esimerkiksi varsojen opetus, nuorten ratsuopetus, hevosten ruokinta sekä hevosten hoito.

Tallinomistaja aamulla lupasi, että saadaan lauantai vapaaksi! Suomalainen hevosenomistaja tuli ratsastamaan oman hevosensa ja sitten lähdettiin uuteen kotiin.

Illalla oli lettukestit. Not bad. :) :)
Huomenna joulumarkkinoille!

Torstai on toivoa täynnä

Tänään aamu sujui poikkeuksellisen mukavasti. Ratsastaja oli jopa melkein ajoissa. Heinät, kaurat ja oljet oli rivakasti jaettu ja Vilma oli käynyt jo ruokkimassa kaikki pihattohevoset sekä laittamassa kahvin tulemaan. Kuultiin lakaisun aikana, että siellä se ratsastaja lanaa maneesia, kuten joka aamu siihen aikaan. Mä kävin viemässä satulahuopia kuivumaan yläkertaan, vein kahvikupit, termospullon ja meidän eväsleivät jo sinne kans ja... ... ...

Nyt äkkiä hevosta kuntoon, koska asiakas tuli. Ja seuraava hevonen, edellinen pois. Ja kävelytyskone täyteen. Ja seuraava hevonen ja edellinen pois. Ja kävelytyskoneen hevosten vaihto. Ja seuraava hevonen. Ja sitten nuorten hevosten valmistelu ja juoksutus ja jollain on loimi riekaleina ja sitä pitää vaihtaa. Tammat ja varsat pihalle. Kävelytyskone tyhjäksi. Ja joka välissä piti olla jotain hevosta taluttamassa tai pesemässä kavioita ja kymmenen asiaa tekemättä, kun olisi pitänyt jossain olla jo. Ärsyttävää. Sinne jäi se aamukahvi termariin. Yhyy.

Aamun asiakas hyppäsi Colmanilla, haluttiin katsoa. Meidän ratsastaja siinä sanoi kolmeen kertaan, että laittakaa hevosia kävelytyskoneeseen. No ei laiteta, kun se on täynnä. No käskekää niitä tyhjentämään se kone, kun on hänen hevosten vuoro nyt. No eikä käsketä, kun ne meni sinne justiinsa, kun me sanottiin että sopii olla hetken ja sitäpaitsi mulla ei ole aavistustakaan, että kenen hevosia ja minkä näköinen omistaja kenelläkin on. Mä kerkesin näkemään muutaman hypyn Colmanilla ja kyllä se pomppaa halutessaan aika korkeelle!

Kypärä on vain koriste. Este aika komea.

Eväsrosvo Lily halusi lämmittelemään.

Kello tuli kaksi ja ratsastaja sanoi, että tänään kun jää toi lounastauko välistä, niin päästään vähän aikaisemmin. Hän vie sitten meidät kotiin ja tulee sitten tallille itse takaisin ratsastamaan yhden naapiritallin hevosen. Jee! Ruokaa tiedossa! Ei olla mitään syöty koko päivänä. Aamupalakin jäi tosiaan tallilla välistä. Me kun noustaan ylös täällä, ni ei syödä juuri mitään, kun aamulla jaksa olla kovin nälkäinen. Sitä on niin väsynyt, ettei pysty pureskelemaan, kun hampaatkin kieltäytyy yhteistyöstä. Kolmelta se sanoi, että sillä on yksi nuori jäljellä ja sitten yhden se juoksuttaa ja se on sit siinä.

Puoli neljältä se oli valmis. Odotetaan.

Se puhuu puhelimeen lantalan edessä. Odotetaan.

Istutaan siinä tallin edessä tuoleilla ja pihaan pärähtää hienosti pukeutunut ratsastaja vanhempiensa kanssa ja menee talliin. Siinä taisikin olla sitten syy sille, miksi ratsastajan piti tulla vielä tallille takaisin ratsastamaan hevonen. Arveltiin, että senhän pitää esittää se hevonen asiakkaille, koska tän toisen tallin omistajalla näkyi tänään olevan käsi kipsissä. Niinhän se sitten oli, että tämä meidän ratsastaja tuumasi, että nyt hän menee ratsastamaan, kun asiakas tuli jo. Kevyesti pänni. Olis hyvin ehtinyt meidät viemään, jos olisi halunnut tehdä muuta kun seistä kukkona tunkiolla puhelimeen puhuen.

Me lähetään käveleen. Nyt!

Me tuumattiin siinä yhdelle lähellä olevalle hevosenomistajalle, että josko kertoo tälle ratsastajalle, että mennään tähän lähimpänä olevaan kauppaan kävellen. Jos ratsastajalla tosiaan on vain se yksi hevonen, niin se on varmasti valmis silloin, kun me ollaan oltu kaupassa. Jos sitä ei kuulu, niin me jatketaan siitä sitten kävellen talolle. Kauppaan noin 2km ja talolle noin 7km.

Jätkä tulee kauppaan. Vie meidät takaisin tallille, sanoo erään toisen hepun, Mr. C, hakevan meidät ja häipyy. WTF?!? Toivottavasti tulee pian. Tallinomistaja sanoi, että 20min. Mr. C on sellainen, jonka kanssa ollaan (lähinnä Vilma) käyty ruokkimassa tallinomistajan toista paikkaa. Sellä on vierotettuja varsoja ja siitostammoja muutama. Epäilykset heräsi, ettei taida olla duunipäivä sittenkään pulkassa. No ei aikaakaan, kun meillekin keksitään hemmetisti lisää tekemistä ihan vaan kun ollaan paikalla. Joku isomman porukan asiakasryhmä oli tallilla ja siellä oli paljon nuoria, jotka koeratsasti varmaan puolet toisen tallin hevosista ja osan meidän tallista. Arvatkaa vaan päästiinkö sujuvasti takaisin töihin ihan kun ei oltais oltukaan pois. Nälkä. Ratsastaja tosiaan taisi painella tukka putkella karkuun, kun se ei jättänyt meitä edes tallin eteen, vaan tallin taakse.

Great escape karkkihyllystä bongattu mun miehen lempikarkit. Kleine Kuh -nimisinä näitä myydään Suomessa. :) Meinasin ostaa. 

Mr C:tä ei vaan kuulu ja me laitetaan edelleen hevosia kuntoon ja pois. Tallinomistaja antoi mullekin nyt sopivan kokoisen toppaliivin. Nälkä. Teki mieli syödä se toppaliivi jo. Kello oli jo kuusi. Tallinomistaja ihmetteli, että missäs se Mr. C oikein on ja soittaa uudelleen, menee kuulemma vartti.

Puoli seitsemältä se pärähtää pihaan ja sitten mennään just niinkun pelättiin ruokkimaan vielä niitä toisen paikan hevosia. Aika villiä menoa, kun päästetään pimeessä hevoset tarhasta sisälle irtonaisina. Hevosilla ei ole minkäänlaista aikomustakaan mennä sisään. Ei yhdessä eikä erikseen. Aikamoinen cowboy olo saada pimeässä villiä hevoslaumaa siirtymään edes jotakuinkin sivistyneesti talliin. Mielellään yksitellen, jotta ne saa oikeisiin karsinoihin.

Mr. C:llä taitaa olla aika hyvä huumorintaju. Kerrottiin, että oltiin kävelty kauppaan. "Whaaaat?" Se kysyi meiltä, missä se ratsastaja on. Sanottiin, että se hävisi paikalta tunteja sitten. Varmaan kotona. Sitten sanottiin, ettei olla koko päivänä syöty. Se otti puhelun sille ratsastajalle ja viittilöi meille, että ollaan hiljaa. Jotain vähän ymmärsin puhelusta, kun se kuului auton kaiuttimen kautta. Hymyilytti kovasti, koska ratsastaja oli hyyyyvin vaisun oloinen puhelun alkamisen jälkeen. Puhelu loppui ja Mr. C kertoi sanoneensa ratsastajalle, että nyt ne tytöt on kävelleet kotiin koko matkan, kun se ei meitä vienyt. :D :D :D

"Tänään on lyhyt päivä. Eikö ookin kiva päästä näin ajoissa?"
12h
Syömättä.
On kivaa.

Keskiviikkokisat

13h työpäivä.

Ensimmäistä kertaa mä näin täällä sumua.

Aamurutiineiden ja letityksen jälkeen kohti kisapaikkaa, joka on Beerbaumin kotipaikka.

Himppasen pähee maneesi. Kuulemma pari vuotta vanha.

Pihalla nätit lamput.

Maastoesteitä ja valjakkoesteitä.

Lisää valjakkoesteitä.

Tää on meikäläiselle sopiva ratsu.

Tallinomistaja käski meitä vaihtamaan takkia. Ratsastajan mielestä mun takki on kun rekkakuskilla. Ja likainen. Sain ainakin melkein sopivan toppaliivin. Hirvitys. No ihan sama, kunhan ei oo pinkki.

Verryttelyalue. Löysin kamerasta panoramakuvausvaihtoehdon!!

Inowen tukka. Hassua, että nää leikkaa niskasiilin niin pitkälle, kun Suomessa ravureilla.

Eka rata meni hyvin Speciaalin kanssa. Olivat neljänsiä. Inowen ja Krustyn kanssa tuli kaksi puomia alas molempien radoissa ja ratsastajaa tympi

Mä olen pyytänyt viikon verran päästä postilaatikolle, jotta saisin lähtettyä lapsille kortit Suomeen. Mulla on kortit. Mulla on merkit. Postilaatikolle ei vaan pääse.

Smurffeja

Tänään nähtiin saksalaisia kengittäjiä niin, että ehdin jopa ottamaan pari kuvaa. Täällä käy useampi kengittäjä. Osa tekee kengityksen alusta loppuun ja osa on vaan tippuneiden kenkien kiinnittäjiä. Tippuneiden kenkien kiinnittäjä on kyllä kaukana siitä, mitä mieltäisi kengittäjäksi näin ulkonäöltä. Pelkät farkut jalassa ja oikein kiiltävät hienot nahkakengät jalassa. Yhdelläkään sepällä ei ole tarvikepakkia tai rullilla kulkevaa tarvikekärryä. Kaikki välineet on maassa levällään.

Täällä taisi olla mukana myös kengityksen opiskelija, koska lyömärautaa käytti toinen ja toinen piti jalkaa ylhäällä. Myöskin toinen näistä sepistä teki kuumatyöstön, kenkien muotoilun ja toinen piti jalkaa paikallaan tai sillä aikaa vuoli toisen hevosen kavioita. Aiemmat sepät eivät ole muotoilleet kenkiä mitenkään. Tai ainakaan raudan lyömisen ääniä ei ole kuulunut eikä kyseessä ole aina ollut vanhan kengän uudelleen kiinnittäminen. Mä en muistanutkaan miten sisälmyksiä kääntävä se kuumakengityksen käry on. Burp. Tuli muuten lakaisuun vauhtia, kun se savupilvi alkoi lähestymään.

Sepän auto ja kaasuahjo. Mahtava kenkävalikoima!

Tässä on jo alkuharjottelusta kuvattu yhden hevosen etukaviot. Mä en kengän sovittamisesta muista kovin paljoa, mutta ainakin sen, että muotoilun pitäis olla vähän enemmän kavion muotoinen. Kysyisin, jos olisin osannut, että onko näillä joku tietty syy. Monesti kenkä on kannoilta aika kaukana ja kaviota leveämpi. Sen päällä voi seistä vaikka ihminenkin! Perjantaina kisoissa kävi niin, että yksi kenkä lähti pois radalla, koska hevonen oli itse tallannut kannoillensa. Oliko kolmanneksi viimeisen ja toiseksi viimeisen esteen välissä. Silti puhdas rata! Hyvä hepo!

Smurffikarkkeja! Näitä on smurffannut pitkin tallin käytäviä ja me ollaan kanniskeltu niitä roskiin.

Rankkaa olla 3v-varsa. Kuorsaus kuului, häntä viuhtoi ja jalat vispasi. Söpöä. Kaikki nuoret hevoset ratsastettiin tänään jo niin, ettei se ratsastaja tarvinnut meidän apua ollenkaan. Yhtä hevosta se vielä pyysi pitämään kiinni ja taluttamaan maneesiin. Yksi nuori teki aaaaaaasit ja sitä ne kirjaimellisesti ruoski eteenpäin. Näytti aika pahalta, mutta kyllä ne sen kanssa loppujenlopuksi pääsi yhteisymmärrykseen siitä, että tarvii liikkua, jos ihminen niin tahtoo.

Ruokapaikan edessä oli hieno viemärinkansi.

Viime viikon keskiviikkona pyydettiin päästä apteekkiin. Meiltä oli särkylääkkeet loppu ja Vilma tarvii ranteeseensa tukisiteen. Pyydettiin torstaina, ei ehtinyt. Perjantaina oli kisat. Lauantaina ei ehtinyt ennen sulkemisaikaa. Sunnuntaina ei mikään oo auki. Eilen ei ehtinyt. Tänään kysyttiin jo aamulla, että onko mahdollista mennä. Tallinomistaja sanoi että joo, voitte mennä, mutta sitten ei saatu mistään autoa. Arvatkaa ottaako päähän, että on näin jumissa?

Illalla oltais saatu ratsastaa Colman. Mä en ottanut ratsastusvarusteita edes mukaan, kun mulla on selkä siinä kunnossa, että ratsastaminen ei ehkä tee ihan hyvää nyt. Vissiin siitä putoamisesta otti joku hermo ärsytystä. Vilman vuoro ratsastaa siis. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin ei se Vilman käsi ole myöskään kovin terve, joten Vilma sanoi sitten, ettei se halua ratsastaa. Loppujenlopuksi se ratsastaja suuttui mulle, kun mä kieltäydyin ratsastuksesta. Millä mä opin ratsastusta? Millä mä opin täällä mitään? Mulla ei ole motivaatiota. Mä olen naama nurinpäin (johtuiskohan ehkä flunssasta, ja särkylääkkeiden puutteesta Hyvä Herra Ranska) ja kaikkiin tehtäviin vastaan vaas yep. Siis WTF?!?

Mä voisin kans kysyä, että millä mä opin ratsastusta, kun tänään oli eka kerta puoleentoista viikkoon, kun mulle tarjotaan mahdollisuus ratsastaa? Mitä mä opin siinä, että mä hölkkään kyttäävällä ja lintsaavalla hevosella ilman opetusta? Mulla ei oo aavistustakaan miten sitä hevosta pitäis ratsastaa ja ilman opetusta siitä ainakaan opi mitään. Ratsastuksen oppimiseen tarvitaan pikkusen enemmän kun omatoiminen puolituntinen puolentoista viikon aikana. Joten se on ihan sama, että jätänkö mä mahdollisesti tämän harjottelun viimeisen ratsastuskerran välistä. Mitä mä opin täällä mitään? No just nyt ei tuu mieleen mitään varsinaisesti uutta asiaa. Mä olen oppinut täällä vain tämän paikan rutiinit, mutta on mulla sen verran työkokemusta eri talleilta, että tähän mennessä oon nähnyt montaa eri tyyliä ja tää on vaan yksi monista tyyleistä. En mä koe kehittyneeni täällä ammatillisesti mihinkään suuntaan. Se tärkein asia, mitä mun pitäis harjoitella tämän koulutuksen läpi saamiseksi on se ratsastus. Vain ja ainoastaan se ratsastus, koska kaikki muut on jo tehty (paitsi peräkärryn peruuttaminen). Kuten sanottu, sitä ratsastusta täällä ei ole ollut, koska me ollaan liian surkeita näille hevosille.

Mulla ei ole motivaatiota. WTF?!?!? Mä jätän miehen ja kaksi pientä lasta Suomeen siksi, että mä pääsen tänne. Mies jää kuukauden palkattomalle vapaalle hoitamaan lapsia kotiin, jotta mä pääsen tänne. Mun mielestä se kertoo motivaatiosta enemmän kun mikään. Mä olen valmis tekemään mun lapsille näin ja vastauksena "sulla ei oo motivaatiota". Pikku poitsu on hyvä ja työntää sen motivaation syvälle sinne, minne ei aurinko paista. Kaikkiin tehtäviin vastaan yep. Anteeksi miten pitäisi vastata?!? Yes sir? Yes boy?

As you wish, my Master...

Mulla on sopimuksen mukaiset työpäivät nyt täynnä. Hiukanko tekis mieli häipyä johonkin halvimpaan motelliin Düsseldorfissa ja katsella maisemia muutaman päivän ja vaikka oikeesti tutustua Saksaan ja saksalaisten menoon. No huomenna on kilpailut, herätys viideltä, sinne siis.

Jätkä sai tänään parkkisakon! Ha!

Poikaa taisi vähän kaduttaa sen kiukuttelu, koska kun se tuli ratsastamasta seuraavaa hevosta se oli kun lammas. Se jopa putsasi omat ja hevosensa varusteet itse. Ei oo vissiin tapahtunut kertaakaan aiemmin koko kolmeen viikkoon. Lisäksi se halusi yhtäkkiä kovasti näyttää meille tässä lähellä olevan pienen raakamaitomyymälän, josta se itse tykkää kovasti. Kyseessä tällainen pieni pihavajan kokoinen tönö, jossa oli kaksi laitetta.

Tässä laitteessa oli erilaisia pulloja ja jotain muitakin ruokajuttuja mm. hunajaa. Näissä alemman rivin pulloissa oli eri makujauheita. Kaakaota, mansikkaa, vanilijaa ja kahvia.

Tästä koneesta sai maidon, euron litra. Vasemmalla luukku ja siitä painaa, niin tuli maito pulloon. :) Se ratsastaja selitti, että vähän niinkun lehmästä suoraan, kun ei oo mitenkään käsiteltyä. Tönö on ilmeisesti auki aina. Ainakaan siinä ei näkynyt aukioloaikoja eikä tosin henkilökuntaakaan.

Tarkkana kun porkkana. Tuleeko sieltä mitään?

Tällaiset tuli.