Joulumarkkinat

Herättiin joskus ennen kymmentä. Mä koitin aktiivisesti vielä kääntää kylkeä, mutta nälkä ja vessahätä ajoi ylös. Siitähän se päivä lähti käyntiin. :) Aamulla taisi olla pakkasta, kun näytti ruoho olevan vähän kuurassa.

Sieltä se juna saapuu! Kello on puoli kaksi ja näin paljon sumua!

Ich bin ein Berliner!

Tämmöiset on jonkun ilmeisesti taidemuseon portaat. Ainakin näin me yritettiin suomentaa. Aika jännä!

Münster oli täynnä jouluvaloja! Valtava muutos siihen kolmen viikon takaiseen kaupunkireissuun! Kaupat, missä me oltiin käyty jo, oli kaikki koristeltu joulujuttuihin ja muuta! Sanoinkuvaamatonta, kuinka ihan siinä keskustassa oli likimain kaikissa ikkunoissa samanlaiset jouluvalot. Muutamia lamppuja jokaisen ikkunan alla. Säännöllisen epäsäännölliset vanhat ikkunarivistöt tuikkivat lämmintä keltaista valoa. Monta puuta oli myöskin hunnutettu jollain valoverkolla sekä pylväissä oli punainen nauha ja (teko)havunauha kiedottu ymprärille ylös asti. Näyttää siltä, että täällä tosiaan tykätään joulusta. :)

Näitä joulumarkkinakojuja oli ryppäinä ainakin kahdessa kohdassa kaupunkia. Ensin ajateltiin tämän kuvassa näkyneen keskittymän jälkeen, että ompas pieni. Hämeenlinnan torikin on isompi. Ilmeisesti niitä tulee sitten vielä lisää, kun joulu lähestyy. Kojuista löytyi kaikenlaista tavaraa ihan ruuasta rihkamaan. Valinnanvaikeutta lähinnä siinä, että mitä sitä voi ostaa, että mikä on made-in-china -tavaraa ja mikä oikeasti jotain saksalaista, jota ei Suomesta saa. Monta kivaa ruokakojua jäi kokeilematta, kun ulkona oli liian kylmä ja haluttiin sisälle syömään.

Kuvassa näyttää aika ankealta, mutta livenä nämä oli tosi hienoja ja huolellisesti tehtyjä suklaita! Ostettiin hevosenkengät vielä kiitokseksi näille meitä auttaneille ihmisille täällä.

Ensimmäiseltä torilta lähdettiin kävelemään satunnaiseen suuntaan ruokapaikkaa etsien. Yhtäkkiä lauma ihmisiä seisoo keskellä katua ja risteystä ja parvekkeella on jonkinlainen orkesteri soittamassa joululauluja! Me kuultiin yksi lyhyt ja sen jälkeen ne lopetti. Höh. Oltais kyllä kuunneltu pidempäänkin! Ne lopetti aika tarkalleen niin, että kirkonkellot aloittivat sen jälkeen lyönnit. Täällä kirkonkellot ei ole ankeita bong......bong........bong... vaan ne kilkattavat iloisen epärytmikkäästi monta kelloa yhtäaikaa. Jos on yhtään herkkä äänille, niin saattaisi pitää sitä aika ahdistavana. Mun mielestä mukavaa. Tosin tänään ne soitteli kirkonkelloja melko erikoisesti. Yksi kirkko aloittaa kymmentä vaille, yksi tasalta, toinen lopettaa tasalta ja toinen kymmentä yli. Viideltä, kuudelta ja seitsemältä ainakin.

Me käytiin kolme viikkoa sitten syömässä sellaisessa paikassa kun ExtraBlatt. Tänään mentiin samaan paikkaan, koska ruoka oli ihan hyvää. Se on vähän baarin ja ravintolan välimuoto. Siellä näkyi ihan lapsiperheitä syömässä, mutta myös sitten nuoria vaan hengailemassa juomat kädessä. Viimeksi meidän tarjoilija kaatoi meidän juomat viereisessä pöydässä istuvan herran niskaan. Tällä kertaa tismalleen sama tarjoilija kaatoi meidän juomat viereisessä pöydässä istuvan rouvan niskaan. Onko meillä joku huono karma? Paikka oli täynnä ja henkilökuntaa taisi olla hieman liian vähän. Meidän tarjoilija unohti meidät varmaan kokonaan, koska me odotettiin siinä sitten juomien kanssa puoli tuntia ennen kun meiltä tultiin kysymään, että haluatteko syödä jotain. Yes, please!! Tarjoilija näytti siltä, että voisi vajota maan alle, jos ehtisi.

Käytiin ostamassa glögiä. Tai lämmintä punaviiniä, missä on vähän joulumaustetta mukana. Glühwein. Olisko se suomennettuna hehkuviini?

Täällä ihmiset saivat sen oikeaan kuppiin. Ihmeteltiin, että miten ne antaa oikean kupin, eikö niitä varasteta? Ihmiset toivat ne kupit kiltisti takaisin kojulle! Me otettiin pahvimukiin, koska lähdettiin tallustamaan junan suuntaan.

Tällainen koju. Alkoholia myydään näin keskellä katua ihan ilman mitään anniskelualueita. Onnistuisiko Suomessa...? Näillä oli tarjolla kaikenlaisia juomia. Ihan munatotista (eier punch) minttukaakaoon. Väkeä oli tällä kojulla (noh, muuallakin) tungokseen asti ja ihmiset vaelsi kaukanakin kojusta näiden mukien kanssa, mutta aina näkyi porukasta joku, joka keräsi mukit ja vei ne kojulle. Kojuja oli tuolla markkinoidenkin seassa useita. Joulumarkkinoilla oli aika kapeaksi jätetyt käytävät kojurivistöjen välillä. Ihmisiä oli hirmuisen paljon. Kaikki oli iloisia. Oli nuorisoporukoita katselemassa. Oli vanhuksia, lapsiperheitä, kaikkia! Espan joulumyyjäisiä Helsingissä en ole moneen vuoteen nähnyt, mutta samaa luokkaa voisin kuvitella olevan.

Terveisiä äidille. Junassakin julisteet muistuttavat, että pitää muistaa huolehtia omasta laukusta hyvin.

Tultiin paluumatka junalla pummilla, koska me ei osattu ostaa lippua automaatista. Se automaatti ei tunnistanut meidän haluaman aseman nimeä sitten mitenkään. Meillä oli runsaasti aikaa ja ehdittiin kokeilla useampaakin automaattia ennenkun annettiin periksi. Ostetaan junasta, kun tulomatkallakin lippuautomaatti oli junassa. Sitten kun hypättiin junaan, niin siinä automaatissa luki, että ei ole toiminnassa. Nice. Ei voi mitään. Jännitystä elämään vielä näin viimeisillä hetkillä.

Päästiin talolle joskus puoli kymmenen jälkeen. Täällä oli yksi hevosenomistaja tallilta ja se kertoi hauskoja juttuja niistä hevosista ja toisen tallin omistajasta. Olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin.

Huomenna kotiin!