Torstai on toivoa täynnä

Tänään aamu sujui poikkeuksellisen mukavasti. Ratsastaja oli jopa melkein ajoissa. Heinät, kaurat ja oljet oli rivakasti jaettu ja Vilma oli käynyt jo ruokkimassa kaikki pihattohevoset sekä laittamassa kahvin tulemaan. Kuultiin lakaisun aikana, että siellä se ratsastaja lanaa maneesia, kuten joka aamu siihen aikaan. Mä kävin viemässä satulahuopia kuivumaan yläkertaan, vein kahvikupit, termospullon ja meidän eväsleivät jo sinne kans ja... ... ...

Nyt äkkiä hevosta kuntoon, koska asiakas tuli. Ja seuraava hevonen, edellinen pois. Ja kävelytyskone täyteen. Ja seuraava hevonen ja edellinen pois. Ja kävelytyskoneen hevosten vaihto. Ja seuraava hevonen. Ja sitten nuorten hevosten valmistelu ja juoksutus ja jollain on loimi riekaleina ja sitä pitää vaihtaa. Tammat ja varsat pihalle. Kävelytyskone tyhjäksi. Ja joka välissä piti olla jotain hevosta taluttamassa tai pesemässä kavioita ja kymmenen asiaa tekemättä, kun olisi pitänyt jossain olla jo. Ärsyttävää. Sinne jäi se aamukahvi termariin. Yhyy.

Aamun asiakas hyppäsi Colmanilla, haluttiin katsoa. Meidän ratsastaja siinä sanoi kolmeen kertaan, että laittakaa hevosia kävelytyskoneeseen. No ei laiteta, kun se on täynnä. No käskekää niitä tyhjentämään se kone, kun on hänen hevosten vuoro nyt. No eikä käsketä, kun ne meni sinne justiinsa, kun me sanottiin että sopii olla hetken ja sitäpaitsi mulla ei ole aavistustakaan, että kenen hevosia ja minkä näköinen omistaja kenelläkin on. Mä kerkesin näkemään muutaman hypyn Colmanilla ja kyllä se pomppaa halutessaan aika korkeelle!

Kypärä on vain koriste. Este aika komea.

Eväsrosvo Lily halusi lämmittelemään.

Kello tuli kaksi ja ratsastaja sanoi, että tänään kun jää toi lounastauko välistä, niin päästään vähän aikaisemmin. Hän vie sitten meidät kotiin ja tulee sitten tallille itse takaisin ratsastamaan yhden naapiritallin hevosen. Jee! Ruokaa tiedossa! Ei olla mitään syöty koko päivänä. Aamupalakin jäi tosiaan tallilla välistä. Me kun noustaan ylös täällä, ni ei syödä juuri mitään, kun aamulla jaksa olla kovin nälkäinen. Sitä on niin väsynyt, ettei pysty pureskelemaan, kun hampaatkin kieltäytyy yhteistyöstä. Kolmelta se sanoi, että sillä on yksi nuori jäljellä ja sitten yhden se juoksuttaa ja se on sit siinä.

Puoli neljältä se oli valmis. Odotetaan.

Se puhuu puhelimeen lantalan edessä. Odotetaan.

Istutaan siinä tallin edessä tuoleilla ja pihaan pärähtää hienosti pukeutunut ratsastaja vanhempiensa kanssa ja menee talliin. Siinä taisikin olla sitten syy sille, miksi ratsastajan piti tulla vielä tallille takaisin ratsastamaan hevonen. Arveltiin, että senhän pitää esittää se hevonen asiakkaille, koska tän toisen tallin omistajalla näkyi tänään olevan käsi kipsissä. Niinhän se sitten oli, että tämä meidän ratsastaja tuumasi, että nyt hän menee ratsastamaan, kun asiakas tuli jo. Kevyesti pänni. Olis hyvin ehtinyt meidät viemään, jos olisi halunnut tehdä muuta kun seistä kukkona tunkiolla puhelimeen puhuen.

Me lähetään käveleen. Nyt!

Me tuumattiin siinä yhdelle lähellä olevalle hevosenomistajalle, että josko kertoo tälle ratsastajalle, että mennään tähän lähimpänä olevaan kauppaan kävellen. Jos ratsastajalla tosiaan on vain se yksi hevonen, niin se on varmasti valmis silloin, kun me ollaan oltu kaupassa. Jos sitä ei kuulu, niin me jatketaan siitä sitten kävellen talolle. Kauppaan noin 2km ja talolle noin 7km.

Jätkä tulee kauppaan. Vie meidät takaisin tallille, sanoo erään toisen hepun, Mr. C, hakevan meidät ja häipyy. WTF?!? Toivottavasti tulee pian. Tallinomistaja sanoi, että 20min. Mr. C on sellainen, jonka kanssa ollaan (lähinnä Vilma) käyty ruokkimassa tallinomistajan toista paikkaa. Sellä on vierotettuja varsoja ja siitostammoja muutama. Epäilykset heräsi, ettei taida olla duunipäivä sittenkään pulkassa. No ei aikaakaan, kun meillekin keksitään hemmetisti lisää tekemistä ihan vaan kun ollaan paikalla. Joku isomman porukan asiakasryhmä oli tallilla ja siellä oli paljon nuoria, jotka koeratsasti varmaan puolet toisen tallin hevosista ja osan meidän tallista. Arvatkaa vaan päästiinkö sujuvasti takaisin töihin ihan kun ei oltais oltukaan pois. Nälkä. Ratsastaja tosiaan taisi painella tukka putkella karkuun, kun se ei jättänyt meitä edes tallin eteen, vaan tallin taakse.

Great escape karkkihyllystä bongattu mun miehen lempikarkit. Kleine Kuh -nimisinä näitä myydään Suomessa. :) Meinasin ostaa. 

Mr C:tä ei vaan kuulu ja me laitetaan edelleen hevosia kuntoon ja pois. Tallinomistaja antoi mullekin nyt sopivan kokoisen toppaliivin. Nälkä. Teki mieli syödä se toppaliivi jo. Kello oli jo kuusi. Tallinomistaja ihmetteli, että missäs se Mr. C oikein on ja soittaa uudelleen, menee kuulemma vartti.

Puoli seitsemältä se pärähtää pihaan ja sitten mennään just niinkun pelättiin ruokkimaan vielä niitä toisen paikan hevosia. Aika villiä menoa, kun päästetään pimeessä hevoset tarhasta sisälle irtonaisina. Hevosilla ei ole minkäänlaista aikomustakaan mennä sisään. Ei yhdessä eikä erikseen. Aikamoinen cowboy olo saada pimeässä villiä hevoslaumaa siirtymään edes jotakuinkin sivistyneesti talliin. Mielellään yksitellen, jotta ne saa oikeisiin karsinoihin.

Mr. C:llä taitaa olla aika hyvä huumorintaju. Kerrottiin, että oltiin kävelty kauppaan. "Whaaaat?" Se kysyi meiltä, missä se ratsastaja on. Sanottiin, että se hävisi paikalta tunteja sitten. Varmaan kotona. Sitten sanottiin, ettei olla koko päivänä syöty. Se otti puhelun sille ratsastajalle ja viittilöi meille, että ollaan hiljaa. Jotain vähän ymmärsin puhelusta, kun se kuului auton kaiuttimen kautta. Hymyilytti kovasti, koska ratsastaja oli hyyyyvin vaisun oloinen puhelun alkamisen jälkeen. Puhelu loppui ja Mr. C kertoi sanoneensa ratsastajalle, että nyt ne tytöt on kävelleet kotiin koko matkan, kun se ei meitä vienyt. :D :D :D

"Tänään on lyhyt päivä. Eikö ookin kiva päästä näin ajoissa?"
12h
Syömättä.
On kivaa.